22.7.2010

Marjaneh Bakhtiari: Mistään kotoisin

Kirja kertoo maahanmuuttajista Malmössä. Se ei ole mikään romaani arjesta, vaan se nostaa esille asioita, joita "virallinen maahanmuuttopolitiikka" ei nää. Tottakai on ne normaalit kliseetkin: fyysikko lastenhoitajana ja kapinoivat muslimitytöt.

Kirja ei varsinaisesti puolustele Ruotsin maahanmuttopolitiikkaa vaan näyttää avoimesti niitä ristiriitoja, joita syntyy kun täysin erilaisia ihmisiä sopeutetaan toisiinsa. Iranilaisäidin kysymys siitä miksi häntä ei koskaan kutsuta ruotsalaisperheeseen kylään, on ihan aiheellinen. Mutta pitääkö ruotsalaisten muuttaa tapojaan ja perinteitään vai toisinpäin. Samaisen äidin pyrkimys oppia puhumaan ruotsia kunnolla on hellyyttävä, mutta täysin mahdoton niin kauan kun ainoat kontaktit ruotsalaiseen yhteiskuntaan muodostuvat lasten välityksellä.

Lasten rooli onkin omituinen, olla vanhempiensa tulkki ja opastaja pienestä pitäen. Perheen tytär kapinoi vanhempiaansa vastaa pitämällä huivia. Asioita katsotaan maahanmuuttajien näkökulmasta, joka on ainakin minun hiukan vaikeaa muuten nähdä.

Marjaneh Bakhtiari: Mistään kotoisin (Kalla det vad fan ni vill 2005) Otava, suom. Leena Peltomaa
Arvio: *** Hauska

6.7.2010

Joel Haahtela: Katoamispiste

Samalla tavoin kuin Christie niin Haahtelakin tarvitsee oman asteikon. Tämä oli siis parempi kuin "Elena" mutta huonompi kuin "Risteys". Juoni muistutti Elenaa, mutta tässä kirjassa toimittiin paljon enemmän päämäärän saavuttamiseksi, vaikka nk. päämäärä olikin jotenkin perusteeton.

Haahtela kirjottaa todella hyvin ja luulen että aika konservatiivinen kirja-ala tarvitsee tällaista "jotain ihan muuta". Voi olla että minun pitäisi lukea näitä kirjoja useampaan kertaa. Ne voisivat parantua silla tavoin.

Joel Haahtela: Katoamispiste (2010) Otava
Arvio: *** Hyvähkö

Lisa Marklund & James Patterson: Postikorttimurhat

Luin kirjan ennen kuin tutustuin kirjoitusprosessiin sen enempää. Prosessin ongelmiin nähden kirja on tosi hyvä. Marklund on joutunut toimimaan yhteistyössä kahdella kielellä. Ilmeisesti hän kuitenkin kirjoitti ruotsiksi. Wikipedian Patterson-sivun mukaan kirjaa ei ole vielä edes julkaistu! Ehkä sitä ei sitten ole julkaistu vaikka Amerikassa, mutta Suomessa se ainakin oli ja ruotsinkielinen tekstikin taitaa olla olemassa, koska siitä tämä oli suomennettu.

Juoni oli kekseliäs (raaka) ja monipuolinen (sairas). Luin kirjan yhdeltä istumiselta 2,5 tunnissa. Kirja oli siis lyhyt, mutta vangitseva. Loppuratkaisu ei paljastunut kokonaan edes ihan lopussa (tappoiko Sylvia vanhempansa?).

Marklund kaipaisi Pattersonin kaltaisia valjaita useamminkin. Tällä kertaa ei tarvinnut lukea ollenkaan miten Annika Bengtzon kääntää alushousunsa...

Lisa Marklund & James Patterson: Postikorttimurhat (Postcard killers 2010) Otava, suom. Päivi Kivelä
Arvio: *** Parempi kuin Marklund viime aikoina

1.7.2010

Leena Lander: Liekin lapset

En ole juurikaan uhrannut ajatuksia sille, mitä Halikossa tapahtui vuonna 1918. Sukulaisiani ei siellä vielä silloin tiettävästi asunut ja itse muutin sieltä pois ennen kuin aloin varsinaisesti kiinnostua maailman menosta. Joku kirja muutama vuosi sitten herätti kiinnostukseni tapahtumiin Märynummella 13.5.1918, jopa siinä määrin että kävin katsomassa sen muistomerkkiä ja samalla ihmettelin miten asiat oli jätetty koulussa kokonaan käsittelemättä.

No tämä Landerin kirja avasi silmiäni ihan uudella tavalla, mutta samalla kertoi myös sen, ettei Salon seudun tapahtumista ole kirjoitettu eikä tehty juurikaan mitään tutkimusta kun ei ole ollut mitään mistä kirjoittaa tai mitä tutkia. Lander kuitenkin saarnaa liikaa ja sortuu itse samaan kuin kirjan henkilö Marja Rusanen väittäessään että on kirjoitettu esiin vain toinen totuus. Minusta molempia on "kirjoitettu esiin" ihan tarpeeksi. Se miten asiaan suhtautuu liittyy enemmänkin jokaisen omaan taustaan, siihen oliko isomummut ja -papat valkoisten vai punaisten puolella.

Kirjan juoni oli hyvä ja varsinkin minä-kertojan vaimo oli hauska tapaus. Olisin mielelläni kuullut lisää myös uuden uunin rakentamisesta!

Leena Lander: Liekin lapset (2010) Siltala
Arvio: *** Epäuskottava