9.10.2011

Lars Kepler: Paganini ja paholainen

Kirjassa on yli 600 sivua ja luin sen reilusti alle vuorokaudessa. Ei siis taida olla mikään ihme jos kirja tuntui saavan minusta liian suuren "otteen", hetkeksi. Ei kai mitään kirjoja ole tarkoitettu luettavaksi tällä tavalla, mutta se vaan on minun tapani.

Tämäkin oli poukkoileva ja nopeatempoinen kuten "Hypnotisoijakin". Monen kappaleen ja päivän mittainen takaa-ajo sai aikaan jonkinlaisen pelkoreaktion, muttei mitään sellaista "todella kamalaa" kuin "Hypnotisoija". Joona Linna esitti ehkä vähän vähemmän suomalaista kuin viimeksi, mutta ihan liikaa kuitenkin. Miksi jokaisen ruotsalaisen sankari-poliisin pitää olla jotenkin outo? Vrt. Barbarotti, Grens. Alkaa tulla ikävä vanhaa kunnon Wallanderia.

Lars Kepler: Paganini ja paholainen (Paganinikontraktet 2010) Tammi, suom. Elina Uotila
Arvio: *** Liian "täysi"

Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä

Vaikka rakastankin kirjoja, jotka kertovat kirjoista niin tämä ei oikein iskenyt. Ehkä tässä käsiteltiin kuitenkin liian vähän kirjoja. Pääteema taisi olla päähenkilön aviomiehen ehdotus laittaa avioliitto tauolle. Minusta se oli jotenkin ohut juonen kulku, jotenkin liian ilmeinen. Teini-ikäisten tyttöjen kiusaamisjuttu oli uskottavampi. Välillä senkin ratkaisu tuntui liian opettavaiselta, mutta loppu oli hyvä. Tytöt nimittäin laitettiin kirjoittamaan versio jutusta kaikkien muidenkin nahoissa.

Näin juuri osia dokumentista Hustvedtista ja luulen etten lue näitä enää. Kirjailija vaikutti niin jenkiltä, joka ylpeili norjalaisjuurillaan, joista ei kuitenkaan tajunnut mitään.

Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä (The summer without men 2011) Otava, suom. Kristiina Rikman
Arvio: ** Pliisu