Kirja tarttui mukaan kun hengasin Kirjasto kympissä. Tiedoksi siis kaikille nopeille lukijoille: sieltäkin saa kirjoja, ainakin Bestsellereitä.
Kirja kertoo tarinan yhden syvän Etelän kaupungin koti-apulaisista ja heidän kohtaloistaan noin vuonna 1963. Kirjan minä-kertoja vaihtelee joka kappaleessa, mutta kokonaisuus pysyy kasassa koko ajan. Esiin nostetaan myös mustat-valkoiset -kahtiajaottelun lisäksi "white trash"-ilmiö.
Lainasin kirjan lauantai-iltana viideltä ja sunnuntai-iltaan mennessä kirja oli luettu. Siinä välissä kävin leffassa ja salillakin. Eli päälle neljäsataa sivua reilussa vuorokaudessa. Kerron tämän siis siksi, että se kertoo miten hyvä kirja on. Sitä on vaikea laskea käsistään.
Kathryn Stockett: Piiat (The help 2009) WSOY, suom. Laura Beck
Arvio: **** Hyvä
24.2.2011
Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet
Sirpa Kähkönen on todella aliarvostettu ja alitunnettu kirjailija. Toisaalta jos nämä kirjat olisivat oikeasti niin hyviä kuin minusta tuntuu, niin kai Kähkönen olisi tunnetumpi. Mutta minä henkilökohtaisesti siis pidän näistä. Jopa niin paljon että en raaskisi lukea seuraavia kirjoja vaan haluaisin säästää kokemusta sopivaan hetkeen.
Kirjan päähenkilö Anna on hahmo, jonka taustasta tulee mieleen Joel Lehtosen "Putkinotko". Anna on kuitenkin taustaansa nähden "kansainvälinen tyyppi". Kirjan kieli on todella mehukasta, mutta minua vaivaa varsinaissuomalaisuuteni eli en voi ihan kaikkea ymmärtää.
Kirjan nimi "Mustat morsiamet" viittaa synkkyyteen, mutta kirja ei ollut synkkä vaan olosuheista huolimatta jotenkin valoisa.
Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet (1998) Otava
Arvio: **** Helmi
Kirjan päähenkilö Anna on hahmo, jonka taustasta tulee mieleen Joel Lehtosen "Putkinotko". Anna on kuitenkin taustaansa nähden "kansainvälinen tyyppi". Kirjan kieli on todella mehukasta, mutta minua vaivaa varsinaissuomalaisuuteni eli en voi ihan kaikkea ymmärtää.
Kirjan nimi "Mustat morsiamet" viittaa synkkyyteen, mutta kirja ei ollut synkkä vaan olosuheista huolimatta jotenkin valoisa.
Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet (1998) Otava
Arvio: **** Helmi
18.2.2011
Mikko Rimminen: Nenäpäivä
En tiedä millaset ihmiset niitä palkintoja jakaa, mutta ilmeisesti aika erilaiset kun minä. En olisi edes lukenut tätä loppuun, mutta on moraalitonta haukkua kirja, jota ei ole lukenut. Niinpä luin ja nyt sitten haukun.
Kirjan pääjuoni nojautuu surulliseen ja yksinäiseen ihmiskohtaloon. Siitä kuviosta olisi voinut kasata hyvänkin kirjan. Rimminen ei lähde sellaiselle tielle vaan ihan käsittämättömälle taloustutkimuksen polulle, joka johtaa Keravalle.
Juoni oli epäuskottava ja epäjohdonmukainen. Ainoa asia, joka jäi mieleen oli Jokipaltioiden vihatut pahkakellot ja Jalkasten jättikello saman kettiön seinän molemmin puolin. Nyt kun asian kirjoitin, tajusin että siihenkin liittyy asiavirhe, koska kyllä kerrostalo suunniteltaisiin niin että vierekkäisten keittiöiden vesipisteet olisi vastakkain eikä kelloseinät.
Huonouden huippu oli loppuratkaisu, joka ei ollut mitään. Se vaan olla möllötti!
Mikko Rimminen: Nenäpäivä (2010) Teos
Arvio: * Huono kirja
Kirjan pääjuoni nojautuu surulliseen ja yksinäiseen ihmiskohtaloon. Siitä kuviosta olisi voinut kasata hyvänkin kirjan. Rimminen ei lähde sellaiselle tielle vaan ihan käsittämättömälle taloustutkimuksen polulle, joka johtaa Keravalle.
Juoni oli epäuskottava ja epäjohdonmukainen. Ainoa asia, joka jäi mieleen oli Jokipaltioiden vihatut pahkakellot ja Jalkasten jättikello saman kettiön seinän molemmin puolin. Nyt kun asian kirjoitin, tajusin että siihenkin liittyy asiavirhe, koska kyllä kerrostalo suunniteltaisiin niin että vierekkäisten keittiöiden vesipisteet olisi vastakkain eikä kelloseinät.
Huonouden huippu oli loppuratkaisu, joka ei ollut mitään. Se vaan olla möllötti!
Mikko Rimminen: Nenäpäivä (2010) Teos
Arvio: * Huono kirja
6.2.2011
Markus Nummi: Karkkipäivä
En oikein tiennyt mitä aloin lukea, mutta kun olin aloittanut, oli vaikea enää lopettaa. Kirja on kirjoitettu hyvin, minä-kertoja vaihtelee eikä aikakaan pysy ihan lineaarisessa kehyksessään. Silti kirjaa oli helppo lukea.
Kirjan tarina on hyvin surullinen: miten pieni poika voi olla ainoa, joka näkee naapurin tytön äidin hirviönä samaan aikaan kun naisen esimies, naapurit ja sosiaaliviranomaiset pitävät tilannetta normaalina. Kaikkein hellyyttävintä on pojan halu pelastaa tyttö kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.
Kirjailija on hahmoista epäuskottavin, mutta jollain tavalla hänkin on koskettava. Erityisesti kohtaus, jossa hän herää keskellä yötä, kun poika on pissannut housuunsa istuessaan piilossa kaapissa.
Markus Nummi: Karkkipäivä (2010) Otava
ARvio: **** Merkittävä
Kirjan tarina on hyvin surullinen: miten pieni poika voi olla ainoa, joka näkee naapurin tytön äidin hirviönä samaan aikaan kun naisen esimies, naapurit ja sosiaaliviranomaiset pitävät tilannetta normaalina. Kaikkein hellyyttävintä on pojan halu pelastaa tyttö kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.
Kirjailija on hahmoista epäuskottavin, mutta jollain tavalla hänkin on koskettava. Erityisesti kohtaus, jossa hän herää keskellä yötä, kun poika on pissannut housuunsa istuessaan piilossa kaapissa.
Markus Nummi: Karkkipäivä (2010) Otava
ARvio: **** Merkittävä
John Boyne: Kapina laivalla
Vielä palatakseni takakansiteksteihin niin tässä kirjassa luki jo etukannessa "Menestysromaanin POIKA RAIDALLISESSA PYJAMASSA kirjoittajalta". En kai olisi muuten kirjaa edes lainannut, mutta ikävää mainontaa joka tapauksessa.
Kirja oli sinänsä ihan hyvä. Hiukan dickens-henkinen nuoren pojan selviytymistarina.
En vaan ymmärrä miksi Boyne kirjoittaa tällaisia "covereita". "Pojan raidallisessa pyjamassa" vielä ymmärsi, koska se oli yksi pieni ja koskettava sivujuonne suuressa tapahtumassa. Tästä kapinasta on kirjoitettu vaikka kuinka paljon ja tehty elokuvakin. En tunne niiden sisältöä, joten en osaa sanoa paljonko tämä on ristiriidassa niiden kanssa. Luulen kuitenkin että Boyne teki kapteeni Blighistä suuremman sankarin kuin hän olikaan.
John Boyne: Kapina laivalla (Mutiny on the Bounty 2007) Bazar, suom. Laura Beck
Arvio: *** Kumma kirja
Kirja oli sinänsä ihan hyvä. Hiukan dickens-henkinen nuoren pojan selviytymistarina.
En vaan ymmärrä miksi Boyne kirjoittaa tällaisia "covereita". "Pojan raidallisessa pyjamassa" vielä ymmärsi, koska se oli yksi pieni ja koskettava sivujuonne suuressa tapahtumassa. Tästä kapinasta on kirjoitettu vaikka kuinka paljon ja tehty elokuvakin. En tunne niiden sisältöä, joten en osaa sanoa paljonko tämä on ristiriidassa niiden kanssa. Luulen kuitenkin että Boyne teki kapteeni Blighistä suuremman sankarin kuin hän olikaan.
John Boyne: Kapina laivalla (Mutiny on the Bounty 2007) Bazar, suom. Laura Beck
Arvio: *** Kumma kirja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)