6.1.2013

Sarah Waters: Vieras kartanossa

Tätä voisi verrata Kingin Hohtoon, eikä Waters jäisi yhtään toiseksi. Juoni on näennäisesti helppo kuvaus Englannin yläluokan rappiosta ja epäonnisesta rakkaustarinasta. Kuvaus on yksityiskohtaista, jopa niin että välillä on vaikeaa ymmärtää mihin se on meitä viemässä. Kirjailija huomioi päähenkilö tohtori Faradayn puolesta hyvin asioita ympäristössä.

Juoni on kuitenkin kauhistuttava, joka alkaa palvelustytön väitteestä, että talossa on jotain vialla ja päättyy kaikkien muiden asukkaiden kuolemaan tai sekoamiseen. Paranormaaleille asioille ei varsinaisesti anneta selitystä. Kirjan lopussa tohtori Faraday kuljeskelee talossa aivan kuin olisi jäänyt siihen jotenkin koukkuun.

En suosittele herkille lukijoille yksin luettavaksi!

Sarah Waters: Vieras kartanossa (The little stranger 2009) Tammi, suom. Helena Bützow
Arvio: **** Niin jännä!

Asko Jaakonaho: Onnemme tiellä

En muista miksi olin tämänkin varannut, mutta kun sain tämän käsiini, niin en olisi millään malttanut lopettaa.

Aluksi luin tätä kuin mitä tahansa romaania, mutta jo kirjan alkupuolella minulle alkoi tulla vahvasti sellainen olo, että olisiko sittenkin taustalla joitain oikeita tapahtumia. Puolen välin jälkeen alkoi kirjan toinen osa, jonka alussa tehtiin selväksi, että oli 30.9.1930. Siinä kohtaa omassa elämässäni tapahtui jotain, minkä vuoksi jouduin lopettamaan lukemisen. Heti kun pystyin niin päätin tarkistaa Wikipediasta mitä tapahtui tuona syyskuun lopun päivänä. Jo ensimmäinen hakutulos kertoi, että Onni Happonen kuoli silloin. Eli spoilasin itseltäni koko kirjan lopun samalla tavalla kun spoilasin sen nyt teiltä!

Kirja oli hienosti kirjoitettu, ehkä punaisten silmälasien läpi, mutta hyvin kuitenkin. Toivottavasti Jaakonaho kirjoittaa jatkossakin kirjoja. Tyylillisesti kuljetaan lähellä Sirpa Kähköstä ja aihetta käsitellään anttituurimaisesti.

Asko Jaakonaho: Onnemme tiellä (2012) Otava
Arvio: **** Hieno

Harri Nykänen: Raid - Susiraja

Marraskuussa taisin mainita, että Nykänen kirjoittaa turhaan Kafka-sarjaa, koska Raid on niin hyvä. No Raid on hyvä, mutta kirjat on liian lyhyitä. Nämä menee kertapuraisulla ja juonikaan ei ole kovin monisäikeinen.

Kaikki tutut hahmot oli taas kasassa Sundmania myöten ja juonikin oli suunnilleen niin kuin ennen: Sundman pulassa, Raid pelastaa, Jansson saa oikeat rosvot kiinni Raidin avulla, jossain välissä Raid on tappanut/vahingoittanut oikeita rosvoja ja lopussa Raid ratsastaa auringonlaskuun.

Toivoisin, että Nykänen keksisi jotain uutta, Raid on hieno hahmo, mutta kirjat ei enää toimi. Toisaalta palan halusta lukea kirjan, joka kertoisi Raidin elämänkerran. Lienee turha toivo!

Harri Nykänen: Raid - Susiraja (2012) Crime Time
Arvio: *** Lyhyt