19.11.2012

Johanna Tuomola: Tummissa vesissä, Sieppaus, Petoksen anatomia

Luin Tuomolan kolme ekaa Nurkka-dekkaria ihan putkeen. Luin elokuussa Rönkää samalla tavoin. Rönkä alkoi puuduttaa, mutta Tuomola ei. Kertonee siis jotain Tuomolan ansioista.

Tapa, jolla esim. Lehtolainen ja Sipilä kertaa samoja asioita kirjoista toiseen niin Tuomola ei tee niin. Ero on suunnilleen sama kuin katsoisi "Kauniita ja rohkeita" tai "Sydämen asialla"-sarjaa.

Kerronta soljuu kivasti eteenpäin, välillä tehdään vääriä valintoja niin kuin ihmiset tekee ja lopussa on sellanen suurempi jännityspiikki. Poliisit on ihmisiä, joilla on ihan oikeita ongelmia.

Jos jotain negatiivistä pitää etsiä niin Lohja kaupunkina jää vähän ontoksi. Esimerkiksi Eeva Joenpelto kuvaa paljon täyteläisemmän Lohjan.

Johanna Tuomola: Tummissa vesissä (2009)
Johanna Tuomola: Sieppaus (2010)
Johanna Tuomola: Petoksen anatomia (2011)
Arvio: **** Hyviä

Mari Jungstedt: Kesän kylmyydessä

Kirja on dekkari, mutta rikosten syy on aika yllättävä, nimittäin vuosikausia aiemmin tapahtunut koulukiusaaminen. Vielä erikoisemman kiusaamisesta tekee se, että neljä tyttöä kiusaa poikaa. Tai en tiedä onko se erikoista, mutta yleensä kirjallisuudessa pojat kiusaa poikia, tytöt tyttöjä ja pojat tyttöjä.

Juoni on hienosti ja jopa varovasti rakennettu. Se etenee hitaasti ja pikkuhiljaa kohti ratkaisua. Jungstedt on hyvä kirjailija.

Pakollinen rakkaustarina oli ujutettu mukaan ja se oli melkein tarpeellinen. SIlti uskon, että ilmankin olisi tultu toimeen.

Mari Jungstedt: Kesän kylmyydessä (Den du inte ser 2003) Otava, suom. Leena Peltomaa
Arvio: **** Vaikuttava

Harri Nykänen: Pyhä toimitus

Nykänen on omimmillaan kuvatessaan oikeaa rikollisuutta ja sitä tutkivia poliiseja. Tämä kirja kuvaa omituista sekopää-rikollisuutta ja poliiseja, joista ei oikein tiedä onko ne kaloja vai lintuja vai poliiseja.

Olen miettinyt miksi Nykänen ylipäätään kirjoittaa tätä Kafka-sarjaa. Raid ja Jansson on niin hyviä, ettei joku Ariel koskaan pääse samalle tasolle. Ehkä Nykänenkin tarvitsee kohteen harjoitustekstille, mutta ei sitä kuitenkaan julkaista tarvitsisi.

Harri Nykänen: Pyhä toimitus (2012) Crime time
Arvio: ** Huono

4.11.2012

Johanna Tuomola: MInkä taakseen jättää

Valitsin tämän Kympin Bestseller-hyllystä ihan umpimähkään ja heti tiesin ottavani riskin: jos lukee ensimmäisenä sarjan neljännen osan ja kirja onkin hyvä, niin sitten harmittaa. No nyt sitten harmittaa... Kuitenkin jos aina aloittaa ensimmäisestä kirjasta, niin lukeminen saattaa jäädä sarjan osalta kokonaan siihen, koska ensimmäiset ovat yleensä heikompia.

Tuomolan tapa kirjoittaa muistuttaa niin paljon Lehtolaista, että välillä olin varma että Tuomola on Lehtolaisen salanimi. Tuomola ei kuitenkaan sortunut niihin Lehtolais-tyyppisiin kliseisiin, jotka paljastavat Lehtolaisen missä tahansa. Voi olla, että Tuomolalla on samanlaisia kliseitä, jotka paljastuvat enemmän lukemisen myötä.

Päähenkilö om naispoliisi, joka näppärästi taiteilee kotiasioiden ja työn välillä. Yhtenä teemana on rangaistusten pienuus, sama aihe josta Sipiläkin juuri kirjoitti. Ainoa oikeasti negatiivinen asia oli päähenkilän nimi: Noora Nurkka!

Johanna Tuomola: Minkä taakseen jättää (2012) Myllylahti
Arvio: **** Yllättävän hyvä

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyt katosivat

Teema on hyvin samanlainen kuin puhdistuksessa, vaikka aikakausi ei olekaan ihan sama: ihminen yrittää pelastaa vain oman itsensä ja ulkopuolinen näkee asian petturuutena ja takin kääntönä.

Minusta on hyvä että vaikeista asioista kirjoitetaan ja on hyvä että kirjoittaja ei ole virolainen, koska silloin asiaa voi katsoa ulkopuolisen silmin. Oksasen tausta on kuitenkin tarpeeksi virolainen, jotta hän edes pystyy kirjoittamaan näistä ja jotta hänet otetaan vakavasti.

Oksasen tyyli hyppiä kronologisesti miten sattuu, on hyvä tehokeino. Aluksi se tuntuu aina sekavalta, mutta muutaman kappaleen jälkeen siihen jo tottuu.

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyt katosivat (2012) Like
Arvio: *** Odotusten mukainen