Marko Hautala: Kuokkamummo

Kadun, että ikinä tartuin tähän.

Kirjan sinänsä yliluonnollisille kauhuelementeille löytyy selitys, joka ei ole kylläkään tästä maailmasta. Paha saa palkkansa eikä oikein muulla ole väliäkään.

Marko Hautala: Kuokkamummo (2014) Tammi
Arvio: **** Hirvittävää kauhua

Carl-Johan Vallgren: Varjopoika

Sinänsä varmaan ihan ok kirja, mutta jätti kaikessa kamaluudessaan suuhun vähän kauhun maun.

Carl-Johan Vallgren: Varjopoika (Skuggpojken 2013) Otava, suom. Maija Kauhanen
Arvio: *** Liian kamala

Lisa O'Donnell: Mehiläisten kuolema

Nappasin tämän ihan umpimähkään kirjaston juuri palautettujen hyllystä. Kirjan nimestä tuli mieleen Johanna Sinisalon "Enkelten verta" -kirja muutaman vuoden takaa. Takakansiteksteistä kuitenkin ymmärsin, ettei tässä kirjassa kyse ollut varsinaisesti mehiläisten kuolemasta. Kirjan tyyli toi mieleen Niall Griffithsin kirjat. Jotain samaa päähenkilöissä onkin. He molemmat edustavat englantilaisten alistaman kansan pohjasakkaa.

Juoni oli hyvä, tai siis kamala. Hyvä kirjana, kamala elämäntarinana. Ehkä kaikkein tärkein kirjan herättämä ajatus on Marnien heittämä ajatus kirjan lopulla siitä, miten ketään ei kiinnosta kuinka vanhemmat laiminlyövät lapsiaan, mutta heti jos joku murhaa nuo vanhemmat niin silloin lapset muuttuvat tärkeiksi.

Erityisesti rakastin Nellyn kieltä. Varmasti englantilaisten pukudraamojen jäljiltä saattaa puhuakin noin, mutta suomentaja Raudaskoski on saanut siirrettyä tuon tunnelman hienosti omaan kieleemme.

Lisa O'Donnell: Mehiläisten kuolema (The death of bees 2013) Moreeni, suom. Seppo Raudaskoski
Arvio: **** Kerrassaan mahtava!

Jarkko Sipilä: Mies kuumasta

Tarinassa oli aineksia johonkin suurempaan: entinen baskiterroristi pakeni menneisyyttään Lauttasaareen. Jotenkin tarina lässähti pitkin matkaa, mutta onneksi loppuratkaisu oli sitä mitä pitikin, vaikkei ollutkaan sitä mitä odotettiin.

Sipilä sentään uskaltaa tarttua poliisinkin korruptioon. Kun jonain päivänä Jari Aarnio -tapaus on loppuunkäsitelty, toivottavasti, Sipiläkin uskaltaa mennä pitemmälle ja kirjoittaa myös johtavissa asemissa olevien poliisien korruptiosta.

Jarkko Sipilä: Mies kuumasta (2015) Crime Time
Arvio: *** Loppuratkaisu pelasti

Harri Nykänen: Leijonakuningas

Luotan vaan aina Harri Nykäsen nimeen ja luulen näistä kirjoista liikoja. Juoni on ihan OK, mutta keskitytään hiukan liikaa Kafkan naissuhteisiin, joista on jo käynyt ilmi että Ariel on varsinainen sika!

Nykyisessä tilanteessa voisi olla hyvä jos puututtaisiin enemmän poliisin moraalin (vrt. Aarnio), mutta aika varovaisesti Nykänenkin poliisin korruptioon puuttuu.

Harri Nykänen: Leijonakuningas (2013) Crime Time
Arvio: *** Samaa ku ennenki