Nappasin tämän ihan umpimähkään kirjaston juuri palautettujen hyllystä. Kirjan nimestä tuli mieleen Johanna Sinisalon "Enkelten verta" -kirja muutaman vuoden takaa. Takakansiteksteistä kuitenkin ymmärsin, ettei tässä kirjassa kyse ollut varsinaisesti mehiläisten kuolemasta. Kirjan tyyli toi mieleen Niall Griffithsin kirjat. Jotain samaa päähenkilöissä onkin. He molemmat edustavat englantilaisten alistaman kansan pohjasakkaa.
Juoni oli hyvä, tai siis kamala. Hyvä kirjana, kamala elämäntarinana. Ehkä kaikkein tärkein kirjan herättämä ajatus on Marnien heittämä ajatus kirjan lopulla siitä, miten ketään ei kiinnosta kuinka vanhemmat laiminlyövät lapsiaan, mutta heti jos joku murhaa nuo vanhemmat niin silloin lapset muuttuvat tärkeiksi.
Erityisesti rakastin Nellyn kieltä. Varmasti englantilaisten pukudraamojen jäljiltä saattaa puhuakin noin, mutta suomentaja Raudaskoski on saanut siirrettyä tuon tunnelman hienosti omaan kieleemme.
Lisa O'Donnell: Mehiläisten kuolema (The death of bees 2013) Moreeni, suom. Seppo Raudaskoski
Arvio: **** Kerrassaan mahtava!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti