Grisham käsittelee tällä kertaa kuolemanrangaistusta vähän eri hengessä kuin "Kammiossa". Siinähän ei jäänyt paljoa epäselvää kuolemaantuomitun syyllisyydestä, kuolemanrangaistuksen oikeutuksesta enemmänkin. Tässä tapauksessa tuomittu on jo alunperinkin syytön eikä kuolemantuomion täytäntöönpanoa estä edes oikean murhaajan tunnustus.
Vastakkainasettelu mustien ja valkoisten välillä on esillä niin kuin monesti aiemminkin. Enää puuttui että kaikki olisi sattunut alunperin Clantonissa.
Kirjan tarina on alusta asti ennalta-arvattava, mutta silti juoni jaksaa kiinnostaa loppuun saakka.
John Grisham: Tunnustus (The confession 2010) WSOY, suom. Jorma-Veikko Sappinen
Arvio: **** Varmaa Grishamia
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Enpä ole vielä tätä kirjaa ehtinyt lukemaan Grishamilta. Pitää koittaa etsiä.
"Kirjan tarina on alusta asti ennalta-arvattava, mutta silti juoni jaksaa kiinnostaa loppuun saakka."
Niin tyypillistä Grishamia. Juonen ennalta-arvattavuus ei kuitenkaan haittaa, koska pidän Grishamin lennokkaasta kielestä juonta enemmän. Parhaita teoksia kuitenkin on mielestäni ne alkupuolen Pelikaanimuistio ja Sateentekijä.
Grisham on kyllä aina ihanan luotettava. Omia suosikkejani on "Firma", "Valamiehet" ja "On aika tappaa". Olen lukenut ne kaikki moneen kertaan.
Lähetä kommentti