Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus

Tarina on hyvä. Päähenkilöksi on hyvä valita "kirjahullu", silloin kaikkien muiden kirjahullujen on helppo samaistua päähenkilöön. Suorastaan ovela valinta!

Kirjassa viitataan moneen kertaan Kotiopettajattaren romaaniin ja Humisevaan harjuun. Kirjan juoni on yhtä kliseinen ja ennalta-arvattava kuin Brontëillakin. Mutta, mutta. Brontët kirjoittivat kirjansa yli 150 vuotta aikaisemmin kuin Setterfield ja olivat luomassa niitä kliseitä, joita Setterfield nyt käyttää.

Tämän kirjan juonen rakenne on liian klassinen ollakseen hyvä. Ja vielä kun loppukin on onnellinen, niin mikä oikein voisi olla ällömpää!

Lisäksi silmään pisti muutama ristiriita: ensin sanotaan, että kaikissa huoneissa on kokolattiamatto ja seuraavassa luvussa kirjaston lattia onkin puuta. Toinen virhe on isompi: George Angelfield tuijotteli kuuta monta kuukautta kirjastohuoneen leposohvalla vaimonsa kuoleman jälkeen. Melkoinen kuutamo!

Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus (The Thirteenth Tale 2006) Tammi, suom. Salme Moksunen
Arvio: *** Vangitseva, mutta liian uskollinen tyylilleen