Novellikokoelmat ei voi saada viittä tähtee mutt tää sai!
Hautala on todella hyvä kirjoittaja. Nämä novellit on todella lyhyitä, mutta kaikki on niin totta. Joissain oli vähän sellasta sinikkanopolamaista emmäänymmittää-tyyliä, mutta sekin oli usein paikallaan.
Eniten minua kosketti murredialogit, joista pieni lainaus seuraavassa:
-No hei mitä hei äijä hei, ei mittä ihmeempii?
-Ei kummempii. Mitä toine?
-Ei täs. Mitä ei äijä mittä Jonii oo nähny?
Ei ehkä kovin nerokas keskustelu, mutta vastaavaa voi kuulla Salon amiksen pihalla tai Rhodos kebabin pöydän ääressä tälläkin hetkellä...
Tarina nimeltä "Heinä odottaa tekijäänsä" kosketti myös maantieteen takia. Siinä kertoja pysäyttää auton Hajalan jälkeen ja lähtee ojanvartta kohti taivaanrantaa. Sitä seuraavasta maisemakuvauksesta tulee mieleen Hajala junasta katsottuna. Tampereella asuessani tulin usein junalla Turun kautta Saloon ja Hajalan kohdalla alkoi miettiä, että palaa ihan oikasti kotiin. Itkukin meinas tulla silmään...
Turkka Hautala: Kansalliskirja (2012) Gummerus
Arvio: ***** Mahtava
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Tämä on saanut paljon positiivisia arvioita ja kommentteja, ja tietysti Kansalliskirja kiinnostaa minuakin. Paljon kertova tuo valitsemasi lainaus. :-)
Lähetä kommentti