En ole lukenut Kingiä pitkään aikaan, ainakaan kymmeneen vuoteen. Luin aikanani lähes kaikki 1970- ja 80-luvuilla julkaistut Kingit. "Painajaisten ja unikuvien" jälkeen tartuin "Musta torni"- sarjaan, jonka koin jo liian ahdistavaksi. 1990-luvun lopulla luin vielä uudelleen parhaimmistoa: "Carrien", "Christinen" ja "Uinu uinun". Sen jälkeen kiinnostukseni tällaiseen kirjallisuuteen lopahti täysin. Joulun alla näin Prismassa ison kasan "Kupuja". En tiennyt kirjasta mitään, mutta varasin sen kirjastosta siltä seisomalta.
Kirja on reilu tuhat-sivuinen järkäle, jonka lukemista ei voi suositella kuin King-faneille ja paljon lukeville. Sivumääränsä lisäksi kirja oli jollain tavalla hidaslukuinen, johtui ehkä pienestä fontista ja pienestä rivivälistä. Koko ajan tapahtui jotain joka oli juonen kannalta täysin välttämätöntä.
Kirjan tunnelma oli sellainen, etten ole moneen vuoteen kokenut mitään näin "vahvaa". Ehkä intensiivinen on oikea sana. Luultavasti olisin lopettanut jo ensimmäisen sadan sivun jälkeen, koska kirja oli niin ahdistava, mutta en voinut. Oli pakko saada tietää mitä lopussa tapahtuu: hyvin, huonosti vai hyvin huonosti. Olisin kaivannut uutisia tapahtumasta sen jälkeen, Carrien hengessä.
Kirjaa on kirjoitettu kauan ja sen huomasi tietynlaisena ajattomuutena. Oli vaikea asettaa kirjaa oikein mihinkään aikaan. Olisi ollut järkevämpi sijoittaa se 1980-luvulle ja unohtaa netti ja kännykät. Nyt nimittäin kävi niin että kun puhelinliikenne estettiin, mutta netti sallittiin niin annettiin ymmärtää ettei tietoa valuisi kuvun ulkopuolelle. Oikeastihan fb-sivut olisi olleet koko ajna täynnä uutisia sisäpuolelta!
Stephen King: Kuvun alla (Under the dome 2009) Tammi, suom. Ilkka Rekiaro
Arvio: **** Intensiivinen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Olipas kiva löytää blogisi. Selailin vähän alas päin ja huomasin että olen lukenut todella monia samoja kirjoja. Moneen teki mieli kommentoida jotain, kun oli niin "tuttua", mutta päätin nyt vain tähän kirjoittaa.
Minulla on samanlainen suhde Kingiin. Muinoin sitä luki ihan jatkuvana virtana, kaikki mitä ilmestyi. Mutta sitten tuli stoppi. Ja minulla se tuli siitä, kun King muuttui liian king-kliseiseksi. Siis alkoi kikkailla. Kursiivia, vajaita lauseita, yksisanaisia rivejä, tekotaiteellisuutta. Pienissä määrin se on hvyä tehokeino, mutta liiallisesti käytettynä tosi puuduttava.
Hyvää alkanutta vuotta sinulle!
Kiitos kommentistasi! Olet aivan oikeassa. King kompastui loppujen lopuksi itseensä.
Olisi varmaan hyvä lukea King-klassikot uudelleen ja nähdä oliko se Kingin "hohto" vain nuoren ihmisen avoimmuutta uudenlaisille asioille vai oliko King oikeasti hyvä.
Lähetä kommentti