Surullinen, mutta hauska kertomus lapsen silmin köyhästä lapsuudesta Irlannin peräkylillä. Frankin isä on parantumaton juoppo ja äiti muuten vaan saamaton. Frank on esikoinen ja varsin kekseliäs hankkimaan ruokaa ja huveja itselleen ja veljilleen.
Kirjan aika-akseli oli erikoinen. Välillä käsiteltiin kappalekaupalla jotain lyhyttä ajanjaksoa ja toisaalla taas vuosi vilahtaa muutamassa lauseessa ohi. Se liittyy varmaankin siihen, että kyseessä on muistot eikä valmis, johdonmukainen juoni.
Frankin isä oli hahmoista kaikkein eniten tunteita herättävä... Miten mies voi ryypätä ruuan lastensa suusta? Äiti taas, no, ei saanut mitään aikaan juuri koskaan. Ihmettelenkin miten Frankista tuli niin aikaansaapa. Lienee perinyt jotain isovanhemmiltaan, jotain joka oli hypännyt sukupolven yli...
Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli (Angels's ashes 1996) Otava, suom. Juhani Lindholm
Arvio: **** Riemastuttava
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kiitos tästä vinkistä! Satun luettujen -blogissa on menossa Minihaaste, jossa seuraavana vuorossa on kirja aihealueesta "lapsen silmin". Tämä kuulostaa hyvältä kyseiseen haasteeseen ja vaikuttaa muutenkin sellaiselta kirjalta joka voisi olla mielenkiintoinen välipala.
Kiitos tästä kommentista!
Joskus mietin itsekseni miksi pidän tätä blogia ja ketä varten. Itseänikö vain vai onko jossain ihmisiä jotka saavat tästä ehkä lukuvinkkejä tai muuten vain tykkäävät lukea näitä.
Sinun kommenttisi taas kerran pitävät blogin kirjoitusharrastusta aktiivisena (lukuharrastukseenhan sinällään ei taida olla lääkettä) ja saa panostamaan teksteihinkin vähän lisää.
Tulevina aikoina kirja-arvosteluja on tulossa harvemmin kuin viime vuosina, koska luen nyt vähän erilaista kirjallisuutta enkä useinkaan kirjoja kannesta kanteen mitä pidän arvostelun elinehtona. Menossa on esim. Clough & Benzienin "Dynamics of Structures". Mietin vain että onko opinnoissa enää mitään järkeä jos sen sivuvaikutuksena rakkain harrastus joutuu väistymään taka-alalle.
Katsoin juuri "Kivi&Kilpeä" ja luulen että minunkin pitäisi alkaa keskittymään kotimaisiin klassikoihin, ehkä jopa runouteen...
Olen lukenut kaikki McCourtin kirjat (taitaa olla yhteensä 4 kirjaa), jossa edetään lapsuudesta aikuisikään. Viimeisessä kirjassa Liitutaulu Frank on opettajana Amerikassa. Kaikista paras oli tämä ensimmäinen kirja kaikkine ongelmineen ja karun elämän kuvauksineen, joille sai välillä nauraakin. Älä ihmeessä lopeta tätä blogia. Käyn aina katsomassa oletko kommentoinut kirjaa, jota aloitan lukea. RSJ
Lähetä kommentti