Jos lukee japanista käännettyä kirjaa niin se kyllä onnistuu koska nimetkin on käännetty joko foneettisin tai muin parustein. Tässä ei ollut. Piti lukea nimiä kuten Sigurður, Elliði, Auður puhumattakaan Þingvelliristä. Kirjan alussa selitettiin kyllä kirjainten fonetiikka, muttei se oikein auennut minulle ja lukeminen on hankalaa jos se ei aukea foneettisesti.
Muuten kirja oli todella hyvä. On hyvin silmiä avaavaa lukea ihan ventovieraasta kulttuurista ja samalla huomata kuinka lähellä se on omaamme. Lukuunottamatta sitä lampaanpäiden syömistä tietysti.
Islantilainen nimipolittiikka on myös hiukan kummallista. Vai mitä sanotte naisesta jonka etunimi on Eva Lind. Sukunimeä ei tainnut olla ollenkaan. Hänen veljendä oli Sindri Snær.
Arnaldur Indriðason: Räme (Mýrin 2000) Blue Moon, suom. Seija Holopainen
Arvio: **** Yksinkertaisesti hyvä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti