Kirjalta, joka on saanut HS:n kirjallisuuspalkinnon ja on Finlandia-ehdokas, odottaa ehkä liikoja. Luulen että tämä olisi saanut kolmekin tähteä ilman noita ennakkoasetelmia, mutta niitä ei vaan voi välttää. Yritän lukea uusista kirjoista mahdollisimman paljon tietääkseni uusien kirjojen olemassaolosta ja voidaksenki lukea niitä. Toisaalta varsinaiset arvostelut ja myös ehdokkuudet ja palkinnot asettavat kirjalle vaatimuksia ja liian suuria ennakko-odotuksia.
Kirjan tapahtumat sijoittuivat Murmanskiin ja ilmeisesti neuvostovallan viimeisiin vuosiin. Aika yllättävä valinta suomalaiselle kirjalle. Kirjan päähenkilö on Sergei, joka valitaan TV-dokumenttiin kertomaan kosmonauttihaaveistaan. Kutsunnoissa kuitenkin paljastuu värisokeus. Sergei on jo kaikkien tuntema tuleva kosmonautti ja Kreml miettii kepulikonstia, jolla tämä "sankari" ei paljastuisi epäonnistujaksi. Päätetään tehdä uusi dokumentti, mutta Sergei onkin yhtäkkiä kuollut.
Varsinainen kertomus on kuitenkin Sergein rakkaus musiikinopettajaansa Svetlanaan ja Sergein ystävän Sashan sotkeentuminen siihen kuvioon.
Kirjassa kuvataan kyllä nätistä onnetonta rakkautta, ystävyyttä, yksinäisyyttä, epätoivoa sekä poikien välistä ystävyyttä ja kiintymystä, mutta jotenkin koko kirja on tyhjä: mitään ei viedä loppuun saakka, muttei kuitenkaan edes niin että keskeneräisyys jäisi ärsyttämään. Kirja ei oikein herätä tunteita!
Katri Lipson: Kosmonautti (2008) Tammi
Arvio: ** Ohut
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti