Vaikka tämä oli hyvin ajankohtainen kirja niin ei kuitenkan niin ajankohtainen että vaalirahakohu olisi ollut käsittelyssä. Hyvä niin. En olisi oikein jaksanut sitä yli 300 sivua. Kirjan päähenkilö on pääministeri Lahnanen Keskusta-puoleesta. Puoluesihteeri on nimeltään Pörhönen, mutta kaikki muut esiintyvät omilla nimillään.
Tervo tekee Lahnasesta melkoisen sekopään, mutta uskottavan sellaisen. Minun on helppo ymmärtää Lahnasen kliseemäinen ajatus kylmistä suomalaisista EU:n tilaisuuksissa. Vaikka se on niin sterotyyppinen ajatus, niin tiedän itse että se on totta. Kyllä niitä poskisuudelmia ja jatkuvaa lääppimistä hetken jaksaa, mutta muutamassa päivässä haluaisi rakentaa ympärilleen kuplan jota lähemmäksi eivät kaikenmaailman etelä-eurooppalaiset pääse. Lahnasen ajatukset Stubbista ovat myös hyvin uskottavia. Stubb on ärsyttävä, vaikka olisi kuinka pätevä tahansa.
Kirjan loppu on vaan vähän kliseemäinen. Ilman avautumista Putinille, asiat olisi melkein voinut selittää parhain päin eikä olisi tarvinnut turvautua äärimmäisiin keinoihin.
Jari Tervo: Koljatti (2009) WSOY
Arvio: *** Liiankin ajankohtainen
27.9.2009
26.9.2009
Matti Rönkä: Ystävät kaukana
Kirjan aluksi Viktor elää onnellisena Marjansa kanssa puutalossa Tapanilassa ja bisneksetkin sujuvat. Joku kuitenkin haluaa Viktorin kaikki liiketoimet. Alkaa mieletön jahti rajan yli Sortavalaan, jossa Viktor tapaa parhaan ystävänsä Karpovin, nykyisen vihollisensa.
Kirjan henkilöt ja tilanteet ovat luultavimmin keksittyjä, mutta ne voisivat olla vaikka mistä maailmanluokan vakoilujännäristä. Siihen malliin Viktor käyttää koodisanoja ja hävittää radioita. No, Viktorillahan on kavereita vaikka missä ja lopuksi hän "voittaa" sotansa. Tähän venäläiseen "kaverin karkoittamiseen" kuuluu kuitenkin, että Viktor lupaa pitää huolta entisen parhaan ystävänsä isovanhemmista kun Karpov kerran itse estyy tekemästä sitä "karkotuksensa" takia.
Rönkä kirjoittaa vähän nykäsmäiseen tapaan sankarista, joka on "pahis", mutta jolla on kuitenkin moraali ja joka tekee rikoksiaan tiukoissa moraalin asettamissa rajoissa. Korhonen (poliisi) taas on hyvä ystävä juuri niin kuin roisto ja poliisi vain voi.
Matti Rönkä: Ystävät kaukana (2005) Gummerus
Arvio: *** Tasaisen varmaa Rönkää
Kirjan henkilöt ja tilanteet ovat luultavimmin keksittyjä, mutta ne voisivat olla vaikka mistä maailmanluokan vakoilujännäristä. Siihen malliin Viktor käyttää koodisanoja ja hävittää radioita. No, Viktorillahan on kavereita vaikka missä ja lopuksi hän "voittaa" sotansa. Tähän venäläiseen "kaverin karkoittamiseen" kuuluu kuitenkin, että Viktor lupaa pitää huolta entisen parhaan ystävänsä isovanhemmista kun Karpov kerran itse estyy tekemästä sitä "karkotuksensa" takia.
Rönkä kirjoittaa vähän nykäsmäiseen tapaan sankarista, joka on "pahis", mutta jolla on kuitenkin moraali ja joka tekee rikoksiaan tiukoissa moraalin asettamissa rajoissa. Korhonen (poliisi) taas on hyvä ystävä juuri niin kuin roisto ja poliisi vain voi.
Matti Rönkä: Ystävät kaukana (2005) Gummerus
Arvio: *** Tasaisen varmaa Rönkää
Agatha Christie: Salainen vastustaja
En muista koska olen lukenut tämän ensimmäisen kerran, mutta en ollut varmaan vielä ylä-asteellakaan silloin. Muistan vain kuinka Tuppence-neiti oli suosikkini: reipas, oma-aloitteinen, aikaansaapa.
En muistanut juonta kovin hyvin, mutta tunnistin murhaajan heti kun hänet mainittiin. Siitä voisi päätellä että muistan kuitenkin jotain. Tarina muistutti vähän Boullen "Herrasmiehen ammattia". Boullen kirja julkaistiin kuitenkin vasta 1960-luvulla joten on helppo päätellä kumpi teos oli ensin. Tässäkin oli täysi psykopaatti, herra Brown, joka manipuloi kaikkia pääministeristä lähtien.
Luulen, että tämä kirja on jäänyt Christien muun tuotannon varjoon. Tämä on hyvä kirja, muttei millään Christien parhampien tasoa. Rima on kuitenkin hyvin korkealla.
Agatha Christie: Salainen vastustaja (The secret adversary 1922) WSOY, suom. Eva Siikarla
Arvio: *** Legendaarinen
En muistanut juonta kovin hyvin, mutta tunnistin murhaajan heti kun hänet mainittiin. Siitä voisi päätellä että muistan kuitenkin jotain. Tarina muistutti vähän Boullen "Herrasmiehen ammattia". Boullen kirja julkaistiin kuitenkin vasta 1960-luvulla joten on helppo päätellä kumpi teos oli ensin. Tässäkin oli täysi psykopaatti, herra Brown, joka manipuloi kaikkia pääministeristä lähtien.
Luulen, että tämä kirja on jäänyt Christien muun tuotannon varjoon. Tämä on hyvä kirja, muttei millään Christien parhampien tasoa. Rima on kuitenkin hyvin korkealla.
Agatha Christie: Salainen vastustaja (The secret adversary 1922) WSOY, suom. Eva Siikarla
Arvio: *** Legendaarinen
25.9.2009
Alexander McCall Smith: Oivallinen aviomies, Mma Ramotswe tutkii
On väärin sanoa näitä dekkareiksi. Joku asioita ymmärtämätön saattaa juonen pääpiirteistä päätellä, että selvä dekkarihan se on, mutta mielestäni nämä Mma Ramotswet on positiivuus-pakkauksia. Niissä saattaa olla jotain yksityisetsivälle sopivia tehtäviä, mutta pääosassa on kyky lukea ihmisiä, tukea heitä ja parantaa maailmaa eikä niinkään selvittää rikoksia.
Tässäkin kirjassa oli kolme selvitettävää asiaa, joista vain yksi oli selkeästi rikos. Siinä saatiin syyllinen selville, mutta epäselväksi jäi rangaistiinko häntä koska tai saatiinko edes kiinni. Toinen muista tapauksista "selvitettiin" mutta varsinaiselle tilaajalle sitä ei kerrottu ja kolmas tapaus oli tyypillinen "pettääkö aviomieheni minua"-asiakas ja joka paljasti ihan toisenlaisen vireillä olevan rikoksen.
Mma Makutsi ja Charlie ottivat molemmat lopputilin vuorollaan, mutta tulivat takaisin häntä koipien välissä. Sekin on niin inhimillistä.
Tästä kirjasta tuli sellainen olo, että minäkin haluan muuttaa Botswanaan: siellä ei ole kovin isoja huolia kenelläkään, ei asuntolainaa, ei strategioita eikä kvartaaleja. On vaan lämmintä ja lehmiä ja kurpitsaa lihan kanssa.
Alexander McCall Smith: Oivallinen aviomies, Mma Ramotswe tutkii (The good husband of Zebra Drive 2007) Otava, suom. Jaakko Kankaanpää
Arvio: *** Niin ihanan positiivinen
Tässäkin kirjassa oli kolme selvitettävää asiaa, joista vain yksi oli selkeästi rikos. Siinä saatiin syyllinen selville, mutta epäselväksi jäi rangaistiinko häntä koska tai saatiinko edes kiinni. Toinen muista tapauksista "selvitettiin" mutta varsinaiselle tilaajalle sitä ei kerrottu ja kolmas tapaus oli tyypillinen "pettääkö aviomieheni minua"-asiakas ja joka paljasti ihan toisenlaisen vireillä olevan rikoksen.
Mma Makutsi ja Charlie ottivat molemmat lopputilin vuorollaan, mutta tulivat takaisin häntä koipien välissä. Sekin on niin inhimillistä.
Tästä kirjasta tuli sellainen olo, että minäkin haluan muuttaa Botswanaan: siellä ei ole kovin isoja huolia kenelläkään, ei asuntolainaa, ei strategioita eikä kvartaaleja. On vaan lämmintä ja lehmiä ja kurpitsaa lihan kanssa.
Alexander McCall Smith: Oivallinen aviomies, Mma Ramotswe tutkii (The good husband of Zebra Drive 2007) Otava, suom. Jaakko Kankaanpää
Arvio: *** Niin ihanan positiivinen
22.9.2009
George R. R. Martin: Korppien kestit
Kirja käsittelee kaikkia niitä hahmoja joita vihaan ja halveksin: Cerseitä, Jaimea ja Sansaa. Onneksi seassa on muutama luku myös Samwellia, Aryaa ja Briennea. Pettymys on se, että Catelyn on muuttunut kuoltuaan paljon kovemmaksi eikä anna anteeksi edes Briennelle.
Kirjailija pyytää kyllä lopuksi anteeksi ja sanoo, että seuraava kirja sitten kertoo Jonista, Stannisista ja Danysta. Ilmeisesti se tarkoittaa, että ajallisesti ei päästä yhtään eteenpäin vaan jauhetaan samoja aikoja kun tässäkin, mutta eri ihmisille ja eri paikoissa. Toivoisin vaan, että tulisi jo talvi ja kevätkin vielä...
Tätä kirjaa lukiessani aloin taas miettiä yhtäläisyyksiä "Taruun". Luulisi englanninkielisessä maailmassa nimiä riittävän, mutta tässäkin on Samwell, jolla on samanpituinen ja samantyylinen sukunimi kuin "Tarussakin" (Gamgi - Tarly).
George R. R. Martin: Korppien kestit (A feast for crows 2005) Kirjava, suom. Satu Hlinovsky
Arvio: * Täysin turha kirja
Kirjailija pyytää kyllä lopuksi anteeksi ja sanoo, että seuraava kirja sitten kertoo Jonista, Stannisista ja Danysta. Ilmeisesti se tarkoittaa, että ajallisesti ei päästä yhtään eteenpäin vaan jauhetaan samoja aikoja kun tässäkin, mutta eri ihmisille ja eri paikoissa. Toivoisin vaan, että tulisi jo talvi ja kevätkin vielä...
Tätä kirjaa lukiessani aloin taas miettiä yhtäläisyyksiä "Taruun". Luulisi englanninkielisessä maailmassa nimiä riittävän, mutta tässäkin on Samwell, jolla on samanpituinen ja samantyylinen sukunimi kuin "Tarussakin" (Gamgi - Tarly).
George R. R. Martin: Korppien kestit (A feast for crows 2005) Kirjava, suom. Satu Hlinovsky
Arvio: * Täysin turha kirja
20.9.2009
Matti Rönkä: Hyvä veli, paha veli
Röngän hahmo, Viktor Kärppä, kulkee koko ajan lain ja järjestyksen rajalla. Välillä poiketen myös rajan toiselle yli, mutta silti Kärppä ei ole pahis, päinvastoin. Hän auttaa sukulaisiaan ja muita inkeriläis-maahanmuuttajia käytännön asioissa. Ketä tahansa hän auttaa rahasta.
Kärppä on myös filosofi. Hän on toisaalta suomalainen, mutta näkee yhteiskuntamme myös ulkopuolisen silmin. Kirjan loppupuolella, käydessään Pietarissa Primorskajalla, hän nostaa esille ajatuksen, että Venäjällä elämä on helpompaa kuin Suomessa. Sitä ajatustahan meidän suomalaisten on vaikea niellä. Kärppä ajattelee näin: "Tehdä kyselemättä töitä, olla huolehtimatta ja ajattelematta liikaa. Olla kuin kotonaan." Siitä seuraa välttämättä ajatus siitä, että miksi elämä Suomessa on niin paljon vaikeampaa. Itse ajattelen sen niin, että Venäjällä tarmosta menee suurempi osa selviytymiseen. Silloin ei jää niin paljon energiaa miettiä ilmastonmuutosta, kehitysmaita ja terrorismin vastaista sotaa.
Matti Rönkä: Hyvä veli, paha veli (2003) Gummerus
Arvio: *** Vähän mitäänsanomaton
Kärppä on myös filosofi. Hän on toisaalta suomalainen, mutta näkee yhteiskuntamme myös ulkopuolisen silmin. Kirjan loppupuolella, käydessään Pietarissa Primorskajalla, hän nostaa esille ajatuksen, että Venäjällä elämä on helpompaa kuin Suomessa. Sitä ajatustahan meidän suomalaisten on vaikea niellä. Kärppä ajattelee näin: "Tehdä kyselemättä töitä, olla huolehtimatta ja ajattelematta liikaa. Olla kuin kotonaan." Siitä seuraa välttämättä ajatus siitä, että miksi elämä Suomessa on niin paljon vaikeampaa. Itse ajattelen sen niin, että Venäjällä tarmosta menee suurempi osa selviytymiseen. Silloin ei jää niin paljon energiaa miettiä ilmastonmuutosta, kehitysmaita ja terrorismin vastaista sotaa.
Matti Rönkä: Hyvä veli, paha veli (2003) Gummerus
Arvio: *** Vähän mitäänsanomaton
19.9.2009
Anne B. Ragde: Erakkoravut
Kun luin "Berliinin poppeleita" luulin että se olisi ainokainen. RJS kuitenkin valaisi minua ja kertoi että kyse onkin 3-osaisesta sarjasta ja että tämä toinen osa olisi enemmänkin vain pakollinen paha ennen kolmatta ja viimeistä kirjaa.
Kun lähtee lukemaan kirjaa ilman sen suurempia odotuksia niin yleensä kirja onkin odotettua parempi. Niin kävi nytkin. Tässä kirjassa syvennettiin kaikkia hahmoja, mutta esim. Margido ja Torunn saivat myös aivan uusia piirteitä. Edelleenkin Erlend oli ehdottomasti vaikuttavin hahmo kaikista. Toivon etä kolmannessa kirjassa Erlendin ja Krummen suuret suunnitemat talon osalta eivät onnistu vaan myös heidän täydellisessä elämässään olisi takapakin hetkiä.
Edelleen olen sitä mieltä, että Ragde olisi tehnyt fiksummin kun olisi jättänyt homman "Berliinin poppeleihin". Ei aina ole pakko tehdä jatko-osia ja luulen että joka tapauksessa kolmaskin osa jättää langanpäitä auki. Miksei niitä siis voinut jättää heti ensimmäisen oan jälkeen vaan rauhaan...
Anne B. Ragde: Erakkoravut (Eremittkrepsene 2005), suom. Tarja Teva
Arvio: **** Ei mikään "välikirja"
Kun lähtee lukemaan kirjaa ilman sen suurempia odotuksia niin yleensä kirja onkin odotettua parempi. Niin kävi nytkin. Tässä kirjassa syvennettiin kaikkia hahmoja, mutta esim. Margido ja Torunn saivat myös aivan uusia piirteitä. Edelleenkin Erlend oli ehdottomasti vaikuttavin hahmo kaikista. Toivon etä kolmannessa kirjassa Erlendin ja Krummen suuret suunnitemat talon osalta eivät onnistu vaan myös heidän täydellisessä elämässään olisi takapakin hetkiä.
Edelleen olen sitä mieltä, että Ragde olisi tehnyt fiksummin kun olisi jättänyt homman "Berliinin poppeleihin". Ei aina ole pakko tehdä jatko-osia ja luulen että joka tapauksessa kolmaskin osa jättää langanpäitä auki. Miksei niitä siis voinut jättää heti ensimmäisen oan jälkeen vaan rauhaan...
Anne B. Ragde: Erakkoravut (Eremittkrepsene 2005), suom. Tarja Teva
Arvio: **** Ei mikään "välikirja"
15.9.2009
Agatha Christie: Stylesin tapaus
Kirjaa, jonka on lukenut näinkin monta kertaa, on todella vaikea arvioida samalla tavoin kuin ihan ennen lukematonta kirjaa. Aikaisemmin kun olen lukenut tätä, en ole tiennyt että tämä kirja oli Agatha Christien ensimmäinen julkaisu. Siitä huolimatta Hercule Poirot on niin valmis ja loppuun asti mietitty hahmo: välkky, mutta myös romanttinen tarpeen tullen.
Juoni on hyvin moniselkoinen ja hyvin kekseliäs. Muistin koko ajan miten mr Inglethorp ja miss Howard luulivat pääsevänsä pälkähästä, mutta samalla sen ympärille ja kokonaan sivuunkin oli rakennettu sellainen show (esim. John Cavendishin oikeudenkäynti) että mielenkiinto pysyi yllä vaikka loppuratkaisu olikin ennakkoon selvillä.
Joskus väitetään että Christie antaa lukijalle kaikki samat vinkit kuin ne jotka jutun ratkaisevalla päähenkilölläkin on. En ole koskaan uskonut sitä, mutta pitäisi varmaankin tavata joku kirja lause lauseelta läpi ja tarkistaa asia. Jos teen sen joskus, niin tämä kirja olisi hyvä kohde: sopivan lyhyt, mutta samalla tarpeeksi monimutkainen.
Agatha Christie: Stylesin tapaus (The mysterious affair at Styles 1920) WSOY, suom. Paavo Lehtinen
Arvio: **** Klassikko
Juoni on hyvin moniselkoinen ja hyvin kekseliäs. Muistin koko ajan miten mr Inglethorp ja miss Howard luulivat pääsevänsä pälkähästä, mutta samalla sen ympärille ja kokonaan sivuunkin oli rakennettu sellainen show (esim. John Cavendishin oikeudenkäynti) että mielenkiinto pysyi yllä vaikka loppuratkaisu olikin ennakkoon selvillä.
Joskus väitetään että Christie antaa lukijalle kaikki samat vinkit kuin ne jotka jutun ratkaisevalla päähenkilölläkin on. En ole koskaan uskonut sitä, mutta pitäisi varmaankin tavata joku kirja lause lauseelta läpi ja tarkistaa asia. Jos teen sen joskus, niin tämä kirja olisi hyvä kohde: sopivan lyhyt, mutta samalla tarpeeksi monimutkainen.
Agatha Christie: Stylesin tapaus (The mysterious affair at Styles 1920) WSOY, suom. Paavo Lehtinen
Arvio: **** Klassikko
6.9.2009
Alan Drew: Vesipuutarhat
Kirja oli ihan hyvä, juoni oli vaan liian itsestäänselvä ja ennalta-arvattava. Muslimi-kurdi-tyttö ja kristitty-jenkki-poika rakastuvat muslmimaassa. Tilanne voisi päättyä kunniamurhaan, mutta se päättyy tytön itsemurhaan.
Minua niin riepoo, että uskonnon nimissä riistetään ihmisiltä oma tahto, erityisesti tämä kohdistuu tyttöihin ja naisiin. Omista ajatuksista ja haluista pitää vaieta jotta saa yhteisön hyväksynnän. Tytöiltä odotetaan kiltteyttä, tottevaisuutta, palvelemista ja pojilta taas reippautta, kyynärpäitä ja voittamista. Tilanne oli hyvin samankaltainen vielä 150 vuotta sitten länsimaissakin, mutta pikkuhiljaa tyttöjen koulunkäynnin ja naisten työssäkäynnin hyväksymisen jälkeen tilanne on ihan toinen. Niin kuin tässäkin kirjassa todettiin niin maailma on muuttunut ja hyvin tiukka koraanin tulkinta on yhä vaikeampi asia esittää lapsille, jotka näkevät jo internetissä kaiken.
Alan Drew: Vesipuutarhat (Gardens of water 2008) Otava, suom. Satu Leveelahti
Arvio: *** Keskinkertainen
Minua niin riepoo, että uskonnon nimissä riistetään ihmisiltä oma tahto, erityisesti tämä kohdistuu tyttöihin ja naisiin. Omista ajatuksista ja haluista pitää vaieta jotta saa yhteisön hyväksynnän. Tytöiltä odotetaan kiltteyttä, tottevaisuutta, palvelemista ja pojilta taas reippautta, kyynärpäitä ja voittamista. Tilanne oli hyvin samankaltainen vielä 150 vuotta sitten länsimaissakin, mutta pikkuhiljaa tyttöjen koulunkäynnin ja naisten työssäkäynnin hyväksymisen jälkeen tilanne on ihan toinen. Niin kuin tässäkin kirjassa todettiin niin maailma on muuttunut ja hyvin tiukka koraanin tulkinta on yhä vaikeampi asia esittää lapsille, jotka näkevät jo internetissä kaiken.
Alan Drew: Vesipuutarhat (Gardens of water 2008) Otava, suom. Satu Leveelahti
Arvio: *** Keskinkertainen
George R. R. Martin: Miekkamyrsky 2 - Tulen ja jään laulu - osa 3 nide 2
Tämä osa oli virkistävä. Ruumiita tuli oikein olan takaa, mutta alusta asti minulla on ollut sellainen olo, että juuri Branin, Jonin ja (toivottavasti) Aryankin roolit tulee olemaan tärkeitä Starkien jatkon kannalta. Joffreyn kuolema oli minusta erittäin sopivaa ja toisaalta Robbinkin, koska juuri hän oli aiheuttanut epäsovun Freyn ja Starkin välille. Haluaisin vain tietää viittasiko se, ettei Robbin vaimo ja vaimon sukulaiset piitanneet Robbin hurjasudesta, petturuuteen. Luultavasti en saa tietää sitä koskaan...
Juonen kannalta minua kiinnostaa suunnattomasti ser Barristan Rohkean motiivi alkaa palvella Daenyrysta. Jos Selmy koki sen oikeaksi niin siirtyykö moni muukin ritari esim. Stannisin puolelta vielä lohikäärmeiden puolelle. Yksityiskohtana Jaimen ja Briennen suhde on ollut suorastaan koominen, molemmat halveksivat ja jopa vihaavat toisiaan, mutta silti auttavat toisiaan pois pulasta.
Pikkuhiljaa tässä tarinassa alkaa tapahtua enemmän ja enemmän kaikkea fantasialle tyypillistä "yliluonnollista". Se on ärsyttävää kun ei itse tiedä missä mahdollisten asioitten raja kulkee. Esimerkiksi jos ser Beric ei kuole niin voivatko muutkin jäädä henkiin.
Hauska ykstyiskohta nimien samankaltaisuudessa muuhun kirjallisuuteen nähden on Pikkusormen etunimi Petyr. Hyvin samanlainen hahmo on Rowligin Pottereiden Peter Piskuilan: hyvisten puolella periaatteessa, mutta pettää kaikki tarpeen tullen. Muutenkin nimimaailma alkaa jo vähän avautua kun on lukenut ne tärkeimmät nimet jo niin moneen kertaan niin monessa yhteydessä.
Nyt harmittaa että on enää yksi kirja jäljellä ja sen jälkeen ties kuinka pitkä odotus seuraaviin. Voi olla että se "A dance with dragons" pitää lukea jopa englanniksi. Vinkkinä kaikille, jotka eivät ole vielä aloittaneet tätä sarjaa: ÄLKÄÄ ALOITTAKO ENNEN KUIN KAIKKI OSAT ON JULKAISTU!!!
Kirjojen huono (fyysinen) laatu on todella äryttävä piirre. Suomennoksetkin ovat aika huonoja mutta paranevat selvästi loppua kohden. Edellisessä kirjassa sivuja oli nidottu väärään järjestykseen ja toiset irtoili. Jenkeissä osa näistä on ollut Best seller-ykkösenä, mutta Suomessa tällaista pidetään niin marginaalisena ettei isot kustantajat ole edes kiinnostuneita. Sitten on pakko perustaa joku pienellä rahalla toimiva pikkukustantamo ja jälki on tällaista. Iso kiitos silti Kirjavalle että ovat ryhtyneet näin merkittävään hommaan.
George R. R. Martin: Miekkamyrsky 2 - Tulen ja jään laulu - osa 3 nide 2 (A storm of swords 2: Blood and gold 2000) Kirjava, suom. Satu Hlinovsky
Arvio: *** Parempi kuin edelliset
Juonen kannalta minua kiinnostaa suunnattomasti ser Barristan Rohkean motiivi alkaa palvella Daenyrysta. Jos Selmy koki sen oikeaksi niin siirtyykö moni muukin ritari esim. Stannisin puolelta vielä lohikäärmeiden puolelle. Yksityiskohtana Jaimen ja Briennen suhde on ollut suorastaan koominen, molemmat halveksivat ja jopa vihaavat toisiaan, mutta silti auttavat toisiaan pois pulasta.
Pikkuhiljaa tässä tarinassa alkaa tapahtua enemmän ja enemmän kaikkea fantasialle tyypillistä "yliluonnollista". Se on ärsyttävää kun ei itse tiedä missä mahdollisten asioitten raja kulkee. Esimerkiksi jos ser Beric ei kuole niin voivatko muutkin jäädä henkiin.
Hauska ykstyiskohta nimien samankaltaisuudessa muuhun kirjallisuuteen nähden on Pikkusormen etunimi Petyr. Hyvin samanlainen hahmo on Rowligin Pottereiden Peter Piskuilan: hyvisten puolella periaatteessa, mutta pettää kaikki tarpeen tullen. Muutenkin nimimaailma alkaa jo vähän avautua kun on lukenut ne tärkeimmät nimet jo niin moneen kertaan niin monessa yhteydessä.
Nyt harmittaa että on enää yksi kirja jäljellä ja sen jälkeen ties kuinka pitkä odotus seuraaviin. Voi olla että se "A dance with dragons" pitää lukea jopa englanniksi. Vinkkinä kaikille, jotka eivät ole vielä aloittaneet tätä sarjaa: ÄLKÄÄ ALOITTAKO ENNEN KUIN KAIKKI OSAT ON JULKAISTU!!!
Kirjojen huono (fyysinen) laatu on todella äryttävä piirre. Suomennoksetkin ovat aika huonoja mutta paranevat selvästi loppua kohden. Edellisessä kirjassa sivuja oli nidottu väärään järjestykseen ja toiset irtoili. Jenkeissä osa näistä on ollut Best seller-ykkösenä, mutta Suomessa tällaista pidetään niin marginaalisena ettei isot kustantajat ole edes kiinnostuneita. Sitten on pakko perustaa joku pienellä rahalla toimiva pikkukustantamo ja jälki on tällaista. Iso kiitos silti Kirjavalle että ovat ryhtyneet näin merkittävään hommaan.
George R. R. Martin: Miekkamyrsky 2 - Tulen ja jään laulu - osa 3 nide 2 (A storm of swords 2: Blood and gold 2000) Kirjava, suom. Satu Hlinovsky
Arvio: *** Parempi kuin edelliset
3.9.2009
George R. R. Martin: Miekkamyrsky 1 - Tulen ja jään laulu - osa 3 nide 1
Tämän sarjan ongelma on aika-jana. Kerronta perustuu koko ajan vaihtuvaan näkökulmaan ja ajanjaksoon. Tapahtumia seurataan niin monessa paikassa ja niin monin silmin, että lopputulos on sillisalaatti. Tähän tuo oman lisähankaluutensa asioiden hidas eteneminen ja vanhojen (monta tuhatta vuotta sitten - alle sata vuotta sitten) tapahtumien yksityiskohtien jatkuva puiminen. Tolkienilla oli Tarunsa liitteenä aikajana, jossa käytiin läpi aikajärjestyksessä kaikki asiat. Vanhat jutut vähemmän tarkemmin ja varsinaisen tarinan asiat päivä päivältä, samalla näyttäen mitä tapahtui samaan aikaan kuin joku toinen asia. Luulisin, että Martinilla on olemassa sellainen, tai muuten lopputulos on oikeastikin sillisalaatti, mutta sen julkaiseminen olisi vielä liian aikaista kun sarja on kesken. Esimerkiksi tarina Robertin valtaannoususta on kerrottu niin monella suulla ja niin moneen kertaan, että on tosi vaikeaa hahmottaa kokonaisuutta.
Toinen ongelma sarjassa on nimet. Pahimmassa tapauksessa jollain ihmisellä on kolme eri nimeä, joilla kirjailija häntä kutsuu. Joskus jopa kahdella eri nimellä samassa virkkeessä. Kaikilla on tietenkin etunimensä ja sukunimensä. Etunimi on kuitenkin lähes aina sama kuin jollain muullakin, kun ylhäiset nyt vaan nimeää lapsensa aina jonkun mukaan. Sukunimi on yleensä sama kuin isän sukunimi, paitsi äpärillä ja naiduilla naisilla. Kaikilla on myös joku arvonimi, joka saattaa juontaa juurensä esim. asuinpaikkaan. Kolmanneksi monella on vielä jonkinlainen lisänimi, haukkumanimi tai arvonimi. Esimerkiksi Robert Baratheon, Kuningas, Vallananastaja. Tästä seuraa sellainen soppa, että joskus kaipaisi kunnon hakuteosta aiheesta. Täytyy toivoa että suomentajalla on sellainen, koska eihän voi mitenkään muistaa miten nämä kaikki sadat nimet on käännetty tai onko käännetty ollenkaan.
Kolmas ongelma on kerrontatapa, jossa pompataan aina jännästä kohdasta jonnekin ihan muualle. Kun siihen sitten palataan, niin on tapahtunut aivan liikaa että voisi muistaa kaiken sen jännityksen ja nauttia asian ratkeamisesta. Luulen että kirjailija yrittää käyttää sitä tehokeinona siinä onnistumatta. Luin joskus Tarua niin, että seurasin yhtä tarinan haaraa kerrallaan hyppimällä yli muista kappaleista. Tämä sarja kannattaa ehkä lukea ainakin toisella kerralla niin. Sen pitäisi olla helppoa, koska kappaleet on aina nimetty näkökulmahenkilön mukaan.
No sitten juoni. Tässäkään ei suurempia tapahtunut: Robb oli mennyt naimisiin, Sansa pakotettiin naimisiin, Joffreyn häät oli valmisteilla, Arya edelleen karussa, kuten Bran ja Rickonkin, Jon karkasi lopussa villien luota, Yövartio palasina, Samwell on osoittanut urheuttaan.
Kaiken kaikkiaan tämän kolmen kirjan tapahtumat olisi voinut helposti tiivistää vaikka yhdeksi kirjaksi, jossa ensin käydään taustat läpi ja sitten seurataan tapahtumat tiiviisti. Tässä on aivan liikaa diiba-daabaa...
George R. R. Martin: Miekkamyrsky 1 - Tulen ja jään laulu - osa 3 nide 1 (A storm of swords 1: Steel and snow 2000) Kirjava, suom. Satu Hlinovsky
Arvio: *** Puiseva
Toinen ongelma sarjassa on nimet. Pahimmassa tapauksessa jollain ihmisellä on kolme eri nimeä, joilla kirjailija häntä kutsuu. Joskus jopa kahdella eri nimellä samassa virkkeessä. Kaikilla on tietenkin etunimensä ja sukunimensä. Etunimi on kuitenkin lähes aina sama kuin jollain muullakin, kun ylhäiset nyt vaan nimeää lapsensa aina jonkun mukaan. Sukunimi on yleensä sama kuin isän sukunimi, paitsi äpärillä ja naiduilla naisilla. Kaikilla on myös joku arvonimi, joka saattaa juontaa juurensä esim. asuinpaikkaan. Kolmanneksi monella on vielä jonkinlainen lisänimi, haukkumanimi tai arvonimi. Esimerkiksi Robert Baratheon, Kuningas, Vallananastaja. Tästä seuraa sellainen soppa, että joskus kaipaisi kunnon hakuteosta aiheesta. Täytyy toivoa että suomentajalla on sellainen, koska eihän voi mitenkään muistaa miten nämä kaikki sadat nimet on käännetty tai onko käännetty ollenkaan.
Kolmas ongelma on kerrontatapa, jossa pompataan aina jännästä kohdasta jonnekin ihan muualle. Kun siihen sitten palataan, niin on tapahtunut aivan liikaa että voisi muistaa kaiken sen jännityksen ja nauttia asian ratkeamisesta. Luulen että kirjailija yrittää käyttää sitä tehokeinona siinä onnistumatta. Luin joskus Tarua niin, että seurasin yhtä tarinan haaraa kerrallaan hyppimällä yli muista kappaleista. Tämä sarja kannattaa ehkä lukea ainakin toisella kerralla niin. Sen pitäisi olla helppoa, koska kappaleet on aina nimetty näkökulmahenkilön mukaan.
No sitten juoni. Tässäkään ei suurempia tapahtunut: Robb oli mennyt naimisiin, Sansa pakotettiin naimisiin, Joffreyn häät oli valmisteilla, Arya edelleen karussa, kuten Bran ja Rickonkin, Jon karkasi lopussa villien luota, Yövartio palasina, Samwell on osoittanut urheuttaan.
Kaiken kaikkiaan tämän kolmen kirjan tapahtumat olisi voinut helposti tiivistää vaikka yhdeksi kirjaksi, jossa ensin käydään taustat läpi ja sitten seurataan tapahtumat tiiviisti. Tässä on aivan liikaa diiba-daabaa...
George R. R. Martin: Miekkamyrsky 1 - Tulen ja jään laulu - osa 3 nide 1 (A storm of swords 1: Steel and snow 2000) Kirjava, suom. Satu Hlinovsky
Arvio: *** Puiseva
31.8.2009
George R. R. Martin: Kuninkaiden koitos - Tulen ja jään laulu - osa 2
Nyt mä taas spoilaan kaikilta tän juonen, mutta älkää lukeko jos se on kriittistä.
Tässä ei oikein päästy mihinkään edelisen kirjan jälkeen: Sansa edelleen Kuninkaansatamassa "vankina", Arya edelleen hukassa, Catelyn sivussa melkein kaikesta, Lannisterit linnassa ja Robb taistelemassa. Ainoastaan Bran ja Rickon ovat karussa toisin kuin ekan kirjan lopussa ja Jon on soluttautunut vihollisleiriin.
Kirjassa tuhottiin ja poltettiin kaikenlaista. Erityisesti minua kosketti Talvivaaran polttaminen ja mestari Luwinin kuolema. Olin koko ajan ajatellut Talvivaaraa turvasatamana, johon kaikki voivat palata rauhassa. Toisaalta Tyrionin juoni hyökkääviä laivoja vastaan oli nerokas, ketju ja elovalkea, vaikkakin erittäin tuhoisa hyökkääjille. Tuota taistelua, mutta myös muitakin, haittasi koko ajan se että kaikki vaihtavat puolta ihan miten sattuu ja siitä syystä voimasuhteet voivat vaihtua täysin päättömästi.
Theresita totesi ykkös-osan kommenteissa, että Martin ei säästele hahmojaan. Väkeä kuoli ku pipoa taas, varsinkin lopussa, mutta jos oikeen alkaa miettimään ni kaikki keskeiset jäi kuitenkin henkiin: Starkin kaikki lapset, Catelyn, Cersein kaikki lapset, Lannisterin kaikki kolma sisarusta, Daenerys. Kyllä siinä sitä porukkaa on ihan riittävästi vielä muutamaan kirjaan. Martinilla on lisäksi tapana esitellä koko ajan mieletön määrä uusia henkilöitä. Esim. Theon Greyjoy oli ekassa osassa vaan sivuhenkilö ja tässä jo paljon isommassa roolissa. En muista että ekassa osassa olisi kertaakaan mainittu, että hän oli ollut kasvattina Talvivaarassa. On tietty voitu mainita. Joka tapauksessa asia tuli minulle vähän puun takaa. Muutama muukin asia oli minusta hiukan vedetty sivusta esiin. Tällä tarkoitan sitä, että aivan kuin Martin keksisi parempia juonikuvioita jo julkaistuaan edellisen kirjan. Mikään ei ole varsinaisesti ristiriidassa edellisen kanssa, paitsi ihan vähän henkisesti.
Lähden tästä kirjastoon hakemaan "Miekkamyrskyn" ekaa osaa...
George R. R. Martin: Kuninkaiden koitos - Tulen ja jään laulu - osa 2 (A clash of kings 1999) Kirjava, suom. Satu Hlinovsky
Arvio: *** Mitäänsanomaton
Tässä ei oikein päästy mihinkään edelisen kirjan jälkeen: Sansa edelleen Kuninkaansatamassa "vankina", Arya edelleen hukassa, Catelyn sivussa melkein kaikesta, Lannisterit linnassa ja Robb taistelemassa. Ainoastaan Bran ja Rickon ovat karussa toisin kuin ekan kirjan lopussa ja Jon on soluttautunut vihollisleiriin.
Kirjassa tuhottiin ja poltettiin kaikenlaista. Erityisesti minua kosketti Talvivaaran polttaminen ja mestari Luwinin kuolema. Olin koko ajan ajatellut Talvivaaraa turvasatamana, johon kaikki voivat palata rauhassa. Toisaalta Tyrionin juoni hyökkääviä laivoja vastaan oli nerokas, ketju ja elovalkea, vaikkakin erittäin tuhoisa hyökkääjille. Tuota taistelua, mutta myös muitakin, haittasi koko ajan se että kaikki vaihtavat puolta ihan miten sattuu ja siitä syystä voimasuhteet voivat vaihtua täysin päättömästi.
Theresita totesi ykkös-osan kommenteissa, että Martin ei säästele hahmojaan. Väkeä kuoli ku pipoa taas, varsinkin lopussa, mutta jos oikeen alkaa miettimään ni kaikki keskeiset jäi kuitenkin henkiin: Starkin kaikki lapset, Catelyn, Cersein kaikki lapset, Lannisterin kaikki kolma sisarusta, Daenerys. Kyllä siinä sitä porukkaa on ihan riittävästi vielä muutamaan kirjaan. Martinilla on lisäksi tapana esitellä koko ajan mieletön määrä uusia henkilöitä. Esim. Theon Greyjoy oli ekassa osassa vaan sivuhenkilö ja tässä jo paljon isommassa roolissa. En muista että ekassa osassa olisi kertaakaan mainittu, että hän oli ollut kasvattina Talvivaarassa. On tietty voitu mainita. Joka tapauksessa asia tuli minulle vähän puun takaa. Muutama muukin asia oli minusta hiukan vedetty sivusta esiin. Tällä tarkoitan sitä, että aivan kuin Martin keksisi parempia juonikuvioita jo julkaistuaan edellisen kirjan. Mikään ei ole varsinaisesti ristiriidassa edellisen kanssa, paitsi ihan vähän henkisesti.
Lähden tästä kirjastoon hakemaan "Miekkamyrskyn" ekaa osaa...
George R. R. Martin: Kuninkaiden koitos - Tulen ja jään laulu - osa 2 (A clash of kings 1999) Kirjava, suom. Satu Hlinovsky
Arvio: *** Mitäänsanomaton
25.8.2009
Anne B. Ragde: Berliinin poppelit
Kirja oli tosi hyvä. Juonen rakentelu oli mehevä: vanha äiti joutuu sairaalaan ja lapset "kerääntyvät sairasvuoteen ympärille". Aikamiespojalla on ihmettelemistä, kun Tanskasta saapuu homo veli ja tämän kumppani, oma aviottomana syntynyt kaupunkilaistytär ymmärtää sikalan pitoa ja uskovainen hautausurakoitsija-velikin saapuu hoitamaan asioita. Odotin suurta yhteentörmäystä, mutta sitä ei tullutkaan. Tuli vain leppoisa jouluaattoilta vanhan äidin kuoleman jälkeen, jolloin paljastuu, että poikien "isä" onkin jotain ihan muuta. Ja ilmeisesti homo hänkin...
Helmikuussa mainitsin Fossumin kirjan yhteydessä, että toivottavasti Tanja Teva ei ole suomentanut niitä lisää, mutta ilmeisesti Tevakin on kehittynyt. Tämä oli jo ihan hyvä suomennos. Ainoa asia joka jäi siitä kaihertamaan oli termi "puolikas pullo". Suomeksi se tarkoittaa pulloa, jossa on puolet jäljellä eikä täyttä pulloa, jonka tilavuus on vain puolet jostain "kokonaisesta" pullosta. Teva käytti sitä jatkuvasti tässä merkityksessä tyyliin "haki kaupasta puolikkaan pullon". Eihän kaupassa nyt sentään vajaita pulloja myydä, edes Norjassa, kai.
Anne B. Ragde: Berliinin poppelit (Berlinerpoplene 2004) Tammi, suom. Tanja Teva
Arvio: **** Mahtava
Helmikuussa mainitsin Fossumin kirjan yhteydessä, että toivottavasti Tanja Teva ei ole suomentanut niitä lisää, mutta ilmeisesti Tevakin on kehittynyt. Tämä oli jo ihan hyvä suomennos. Ainoa asia joka jäi siitä kaihertamaan oli termi "puolikas pullo". Suomeksi se tarkoittaa pulloa, jossa on puolet jäljellä eikä täyttä pulloa, jonka tilavuus on vain puolet jostain "kokonaisesta" pullosta. Teva käytti sitä jatkuvasti tässä merkityksessä tyyliin "haki kaupasta puolikkaan pullon". Eihän kaupassa nyt sentään vajaita pulloja myydä, edes Norjassa, kai.
Anne B. Ragde: Berliinin poppelit (Berlinerpoplene 2004) Tammi, suom. Tanja Teva
Arvio: **** Mahtava
18.8.2009
George R. R. Martin: Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu - osa 1
Kirja oli metka sekoitus kaariutriomaista keski-aikaa ja psykedeelistä fantasiaa.
Kirjassa on nimensä mukaan menossa "valtaistuinpeli", jossa kruunua tavoittelee hallitsevan kuninkaan poika ja veli ja kruunusta haaveilee aiemman hallitsijan poika ja tytär. Päähenkilöt ovat Talvivaaran Starkeja, joiden tunnus on "Talvi on tulossa". Osuva lause juuri nyt, kun alkaa illat viiletä. Talvivaara on hauska nimi tässä yhteydessä, mutta eihän suomentaja voinut tietää tulevan nikkelikaivoksen nimeä.
Kirjan maailmassa on ritareita ja kuninkaita, mutta myös hurjasusia ja jumalmetsiä. Minusta on kiehtovaa, että Starkit palvoivat juuri metsissä asuvia jumalia.
Kun kirjaa oli vielä kolmasosa jäljellä, tajusin ettei loppuosa kirjasta voi enää millään riittää sitomaan kaikkia avattuja langanpäitä yhteen. No kirjoja on vielä useita jäljellä ja kai ne on vaan yritettävä saada kirjastosta mahdollisimman pian.
George R. R. Martin: Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu - osa 1 (A game of thrones 1996) Kirjava, suom. Satu Hlinovsky
Arvio: *** Täytyy saada lisää
Kirjassa on nimensä mukaan menossa "valtaistuinpeli", jossa kruunua tavoittelee hallitsevan kuninkaan poika ja veli ja kruunusta haaveilee aiemman hallitsijan poika ja tytär. Päähenkilöt ovat Talvivaaran Starkeja, joiden tunnus on "Talvi on tulossa". Osuva lause juuri nyt, kun alkaa illat viiletä. Talvivaara on hauska nimi tässä yhteydessä, mutta eihän suomentaja voinut tietää tulevan nikkelikaivoksen nimeä.
Kirjan maailmassa on ritareita ja kuninkaita, mutta myös hurjasusia ja jumalmetsiä. Minusta on kiehtovaa, että Starkit palvoivat juuri metsissä asuvia jumalia.
Kun kirjaa oli vielä kolmasosa jäljellä, tajusin ettei loppuosa kirjasta voi enää millään riittää sitomaan kaikkia avattuja langanpäitä yhteen. No kirjoja on vielä useita jäljellä ja kai ne on vaan yritettävä saada kirjastosta mahdollisimman pian.
George R. R. Martin: Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu - osa 1 (A game of thrones 1996) Kirjava, suom. Satu Hlinovsky
Arvio: *** Täytyy saada lisää
10.8.2009
Renate Dorrestein: Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa
Kirjan minä-kertoja on kuumista aalloista kärsivä Heleen, jonka äiti sairastuu dementiaan. Heleen hajoaa ennen pitkää melkein kokonaan. Varsinkin kun huomaa, että hänen 16-vuotias tyttärensä on rakastunut kolmen pienen lapsen isään vapaaehtoistyöpaikassaan.
Heleen kuvailee hienolla tavalla sitä epätoivoa, jonka kokee sairaan äitinsä hoitamisesta ja kaikkien tämän asioiden hoidosta. Ilmeisesti terveydenhuoltojärjestelmä Hollannissa on hyvinkin samanlainen kuin Suomessa ja kärsii aivan samoista ongelmista: työvoimapula, liian vähän resursseja, ulkoilun ja vaippojenvaihdon vähyys vanhuksilla. Eutanasiakaan ei taida olla ihan läpihuutojuttu edes Hollannissa, ainakaan dementia-potilailla.
Renate Dorrestein: Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa (Mijn zoon heeft een seksleven en ik lees mijn moeder Roodkapje voor 2006), suom. Titia Schuurman
Arvio: *** Vaihdevuosi-ikäisille naisille ja muillekin
Heleen kuvailee hienolla tavalla sitä epätoivoa, jonka kokee sairaan äitinsä hoitamisesta ja kaikkien tämän asioiden hoidosta. Ilmeisesti terveydenhuoltojärjestelmä Hollannissa on hyvinkin samanlainen kuin Suomessa ja kärsii aivan samoista ongelmista: työvoimapula, liian vähän resursseja, ulkoilun ja vaippojenvaihdon vähyys vanhuksilla. Eutanasiakaan ei taida olla ihan läpihuutojuttu edes Hollannissa, ainakaan dementia-potilailla.
Renate Dorrestein: Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa (Mijn zoon heeft een seksleven en ik lees mijn moeder Roodkapje voor 2006), suom. Titia Schuurman
Arvio: *** Vaihdevuosi-ikäisille naisille ja muillekin
8.8.2009
Amin Maalouf: Samarkand
Kirja alkaa persialaisen tiedemiehen ja runoilijan tarinalla. Omar Khaijam syntyi 1000-luvulla ja oli mukana ajan poliittisissa pyörteissä vaikka yrittikin pysyä niistä erossa. Omar kirjoitti nelisäkeitään (fiktiiviseen?) kirjaan, joka säilyi 1900-luvulle asti. Amerikkalainen Benjamin O. Lesage on kirjan minä-kertoja, joka monen mutkan kautta saa ko. käsikirjoituksen käsiinsä kunnes se uppoaa Titanicin mukana.
Juoni oli muuten hieno ja hyvin rakennettu, mutta tuo Titanic-juttu lopussa oli vähän liikaa ja epäuskottavaa.
Kirja kertoo mielenkiintoisella tavalla islamin historiasta ja merkkihenkilöistä. Vaikka kirjan tarina sinänsä on satua, niin kehys on historiaa. Tämä sai minut miettimään esim. Persian historiaa ihan uudella tavalla. Pitäisiköhän siitäkin aiheesta ottaa pieni teema-aihe kuten keväällä oli Afganistan. Ainakin Jaakko Hämeen-Anttilan "Runoilijan elämä" voisi olla hyvä kirja juuri tästä aiheesta.
Amin Maalouf: Samarkand (Samarcande 1988) Gummerus, suom. Annikki Suni
Arvio: ***** Merkittävä
Juoni oli muuten hieno ja hyvin rakennettu, mutta tuo Titanic-juttu lopussa oli vähän liikaa ja epäuskottavaa.
Kirja kertoo mielenkiintoisella tavalla islamin historiasta ja merkkihenkilöistä. Vaikka kirjan tarina sinänsä on satua, niin kehys on historiaa. Tämä sai minut miettimään esim. Persian historiaa ihan uudella tavalla. Pitäisiköhän siitäkin aiheesta ottaa pieni teema-aihe kuten keväällä oli Afganistan. Ainakin Jaakko Hämeen-Anttilan "Runoilijan elämä" voisi olla hyvä kirja juuri tästä aiheesta.
Amin Maalouf: Samarkand (Samarcande 1988) Gummerus, suom. Annikki Suni
Arvio: ***** Merkittävä
2.8.2009
Torey Hayden: Lapsi muiden joukossa
Tämä kirja herätti jälleen kysymyksen Haydenin tarinoiden autenttisuudesta. Miten voi kirjoittaa näin paljon kirjoja ja samalla kokea niin paljon josta sitten kirjoittaa. Luulisi ajan loppuvan kesken. Totuus taitaa kuitenkin olla, että Hayden julkaisee uusia kirjoja aika harvoin, vain 11 kirjaa 25 vuodessa. Niistä vaan puhutaan niin paljon, että sitä kuvittelee, että kirjoja tulee ihan liukuhihnalta.
En ole koskaan sen enempää miettinyt, insinööri kun olen, että miten erityisluokka toimii ja mihin sillä pyritään. Tämä kirja avasi sellaisen näkökulman, että erityisluokassa pyritään saamaan oppilaat tilanteeseen, jossa he voivat siirtyä normaaliin opetukseen tai toisaalta kartoittaa heidän ongelmiaan ja löytää heille paras mahdollinen oppimisympäristö. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kyllä noin vuoteen 1983 ja erityisluokkienkin maailma on varmasti muuttunut siitä.
Tuttu professori Tampereelta sanoo nättejä, värikkäitä ja animoituja FE-malleja "insinööripornoksi". Tämä on kyllä sitten "psykologia-pornoa". Näyttävää ja helppoa ymmärtää, tuloksia saadaan ja ongelmat ratkeavat.
Torey Hayden: Lapsi muiden joukossa (Just another kid 1988) Otava, suom. Seppo Raudaskoski
Arvio: *** Popularistista psykologia-pornoa
En ole koskaan sen enempää miettinyt, insinööri kun olen, että miten erityisluokka toimii ja mihin sillä pyritään. Tämä kirja avasi sellaisen näkökulman, että erityisluokassa pyritään saamaan oppilaat tilanteeseen, jossa he voivat siirtyä normaaliin opetukseen tai toisaalta kartoittaa heidän ongelmiaan ja löytää heille paras mahdollinen oppimisympäristö. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kyllä noin vuoteen 1983 ja erityisluokkienkin maailma on varmasti muuttunut siitä.
Tuttu professori Tampereelta sanoo nättejä, värikkäitä ja animoituja FE-malleja "insinööripornoksi". Tämä on kyllä sitten "psykologia-pornoa". Näyttävää ja helppoa ymmärtää, tuloksia saadaan ja ongelmat ratkeavat.
Torey Hayden: Lapsi muiden joukossa (Just another kid 1988) Otava, suom. Seppo Raudaskoski
Arvio: *** Popularistista psykologia-pornoa
29.7.2009
Richard Yates: Revolutionary Road
Tunnustan nyt heti alkuun etten tiennyt kirjasta paljon mitään kun sen varasin. Alussa menikin pitkään ennen kuin tajusin mistä kirjassa on kyse: unelmista ja jollain tavalla niin tutuista tilanteista. Lopussa vielä Aprilin itsemurha päättää kirjan niin sopivan epä-amerikkalaisesti.
Monet kirjassa kuvatut tunteet (varsinkin Frankin) ovat karmivan todellisia, voivatko ihmiset olla todella noin laskelmoivia. Frankin työpaikka on jotenkin niin totta. Hän vaan on siellä ja koettaa näyttää tarpeelliselta. Kun hän sitten kerrankin puolileikillään tekee jotain, siitä tuleekin menestys.
Hahmoista paras oli John Givings, paranoidi skitsofreenikko, joka sanoi aina asiat suoraan eikä esittänyt mitään.
Muutama käytännön seikka minua tietenkin vaivasi: ryypättiinkö keskiluokkaisessa perheessä todella joka ilta enemmän tai vähemmän ja aina drinkkejä eikä esim. kaljaa. Toinen kysymys oli raskaana olevien naisten alkoholin juonti ja tupakan poltto. Ainakaan April ei vähentänyt kumpaakaan tultuaan raskaaksi. Ehkei silloin tietoa ollut niin paljon, mutta herää myös kysymys, että liioitellaanko meille noita haittoja...
Richard Yates: Revolutionary Road (Revolutionary Road 1961) Otava, suom. Markku Päkkilä
Arvio: **** Taitaa olla klassikko
Monet kirjassa kuvatut tunteet (varsinkin Frankin) ovat karmivan todellisia, voivatko ihmiset olla todella noin laskelmoivia. Frankin työpaikka on jotenkin niin totta. Hän vaan on siellä ja koettaa näyttää tarpeelliselta. Kun hän sitten kerrankin puolileikillään tekee jotain, siitä tuleekin menestys.
Hahmoista paras oli John Givings, paranoidi skitsofreenikko, joka sanoi aina asiat suoraan eikä esittänyt mitään.
Muutama käytännön seikka minua tietenkin vaivasi: ryypättiinkö keskiluokkaisessa perheessä todella joka ilta enemmän tai vähemmän ja aina drinkkejä eikä esim. kaljaa. Toinen kysymys oli raskaana olevien naisten alkoholin juonti ja tupakan poltto. Ainakaan April ei vähentänyt kumpaakaan tultuaan raskaaksi. Ehkei silloin tietoa ollut niin paljon, mutta herää myös kysymys, että liioitellaanko meille noita haittoja...
Richard Yates: Revolutionary Road (Revolutionary Road 1961) Otava, suom. Markku Päkkilä
Arvio: **** Taitaa olla klassikko
24.7.2009
Maarit Verronen: Normaalia elämää
Kirjassa oli kivoja ja lyhyitä tarinoita normaalista elämästä. Kaikkein terävimmätkin tarinat olivat jotenkin pliisuja, laimeita.
Tarina tohelosta hammaslääkäristä oli kyllä sillä tavalla karmiva, että taidan ensi kerralla hammaslääkärissä pelätä vielä vähän enemmän. Tarinassa on kömpelö hammaslääkäri, jolla taitava ja tunnettu hammaslääkäri testasi hammashoitajia. Potilaista viis!
Tarina restauroijista oli myös hyvä. Siinä olisi toivonut vähän enemmän jatkoa. Jotkut muutkin tarinat päättyivät vähän liian nopeasti.
Maarit Verronen: Normaalia elämää (2009) Tammi
Arvio: ** Laimea
Tarina tohelosta hammaslääkäristä oli kyllä sillä tavalla karmiva, että taidan ensi kerralla hammaslääkärissä pelätä vielä vähän enemmän. Tarinassa on kömpelö hammaslääkäri, jolla taitava ja tunnettu hammaslääkäri testasi hammashoitajia. Potilaista viis!
Tarina restauroijista oli myös hyvä. Siinä olisi toivonut vähän enemmän jatkoa. Jotkut muutkin tarinat päättyivät vähän liian nopeasti.
Maarit Verronen: Normaalia elämää (2009) Tammi
Arvio: ** Laimea
Lucy Maud Montgomery: Marigoldin lumottu maailma
Tämä kirja on kirjoitettu vasta kun pääosa Anna- ja Emily-kirjat oli jo julkaistu. Aika tuntuu hassulta. Eihän Montgomeryn kirjoissa ole autoja, eihän. Sääli, että tämä käänettiin vasta nyt. Olisin varmasti pitänyt tästä 10-vuotiaana ;-)
En voi olla vertaamatta tätä jatkuvasti Anna- ja Emilia -kirjoihin. Kirja sisältää yhden viitauksen aivan suoraan Runotyttöihin: "Lesleyt ovat Harmonyssä kuin Murrayt Blair Waterissa" tai jotain sinne päin. Toisaalta teemat ovat hyvin samankaltaisia: Marigold on puoliorpo (Anne ja Emilia orpoja), tiukka isoäiti (Emilian Elisabeth-täti), mielikuvitusmaailma ja -ystävät (Anna), ylpeys (Emilia), Marigoldkin joutuu jatkuvasti harmeihin ilman omaa syytään (Anna). Piristävää oli, että kun Marigold leipoi kakkua tärkeille vieraille niin kakku onnistui hyvin, huolimatta Jackin häirinnästä. Annahan teki kakkua rouva Allanille ja laittoi siihen linimenttiä.
Suomennos oli huono. Se olisi kaivannut oikolukua, että edes kirjoitusvirheet saisi pois puhumattakaan kankeista lauserakenteista. Voisin lukea Ylimartimon "Anna ja muut ystävämme : L. M. Montgomeryn elämä ja sankarittaret" -kirjan, mutten viitsi jos kieli on näin onnetonta...
Lucy Maud Montgomery: Marigoldin lumottu maailma (Magic for Marigold 1929) Minerva, suom. Sisko Ylimartimo
Arvio: ** Tosikoville Montgomery-faneille
En voi olla vertaamatta tätä jatkuvasti Anna- ja Emilia -kirjoihin. Kirja sisältää yhden viitauksen aivan suoraan Runotyttöihin: "Lesleyt ovat Harmonyssä kuin Murrayt Blair Waterissa" tai jotain sinne päin. Toisaalta teemat ovat hyvin samankaltaisia: Marigold on puoliorpo (Anne ja Emilia orpoja), tiukka isoäiti (Emilian Elisabeth-täti), mielikuvitusmaailma ja -ystävät (Anna), ylpeys (Emilia), Marigoldkin joutuu jatkuvasti harmeihin ilman omaa syytään (Anna). Piristävää oli, että kun Marigold leipoi kakkua tärkeille vieraille niin kakku onnistui hyvin, huolimatta Jackin häirinnästä. Annahan teki kakkua rouva Allanille ja laittoi siihen linimenttiä.
Suomennos oli huono. Se olisi kaivannut oikolukua, että edes kirjoitusvirheet saisi pois puhumattakaan kankeista lauserakenteista. Voisin lukea Ylimartimon "Anna ja muut ystävämme : L. M. Montgomeryn elämä ja sankarittaret" -kirjan, mutten viitsi jos kieli on näin onnetonta...
Lucy Maud Montgomery: Marigoldin lumottu maailma (Magic for Marigold 1929) Minerva, suom. Sisko Ylimartimo
Arvio: ** Tosikoville Montgomery-faneille
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
