tag:blogger.com,1999:blog-90455212228965137362012-02-08T12:11:46.213+02:00Arvostelen lukemiani kirjoja. Kirjoitukset sisältävät varmasti spoilereita, joten mieti ennen kuin luet.appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.comBlogger3271100tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-12042530966657044512012-01-25T21:22:00.000+02:002012-01-25T21:22:59.909+02:00Lainasin tämän sci-fi-himossani ja tämä oli hieno valinta. Pitänee saada jostain myös 1-osa.<br /><br />Tarinat ovat pääosin hyvin vanhoja, jopa 1930-luvulta. Oma suosikkini oli van Vogtin "Eläviä kuvia", jossa tietyllä tavalla ennustettiin video-on-demand jo 1970-luvulla. Toinen hieno tarina oli Carrin "Hyppyheikki". Sitä sietäisi miettiä ennen kuin muille planeetoille lähdetään jos vaikka Williamsonin "Kosminen kiitolinja" joskus toteutuisi.<br /><br />Josh Pachter (toim.), Isaac Asimov, Ray Bradbury<span class="Apple-style-span" style="font-family: Times, 'Times New Roman', serif;">,&nbsp;<span class="Apple-style-span" style="line-height: 17px;">L. Sprague de Camp,&nbsp;</span><span class="Apple-style-span" style="line-height: 17px;">Terry Carr,&nbsp;</span><span class="Apple-style-span" style="line-height: 17px;">Alan Dean Foster,&nbsp;</span><span class="Apple-style-span" style="line-height: 17px;">Ursula K. LeGuin,&nbsp;</span><span class="Apple-style-span" style="line-height: 17px;">Barry N. Malzberg,&nbsp;</span><span class="Apple-style-span" style="line-height: 17px;">Larry Niven,&nbsp;</span><span class="Apple-style-span" style="line-height: 17px;">Doris Piserchia,&nbsp;</span><span class="Apple-style-span" style="line-height: 17px;">Brian Stableford,&nbsp;</span><span class="Apple-style-span" style="line-height: 17px;">A. E. van Vogt,&nbsp;</span><span class="Apple-style-span" style="line-height: 17px;">Jack Williamson</span>: </span>Top science fiction 2 (1984) Jalava, suom. Matti Rosvall<br />Arvio: **** Virkistävä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-1204253096665704451?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-27088037235457725312012-01-25T21:08:00.000+02:002012-01-25T21:08:04.007+02:00Marklund oli sotkenut juonikuvionsa niin pahasti, että Annikan mies Thomas piti tappaa. Sekin jäi puolitiehen. Tästä on hyvä jatkaa taas jonain päivänä, jos Thomas halutaan takasin kehiin.<br /><br />Juoni oli epäuskottava koska haluttiin koko ajan välttää vaikutelmaa että Ruotsin valtio maksaa panttivankien lunnaat, ettei kukaan vaan saa vääriä vaikutteita. Marklund on huono ja mää oon hölmö kun tartuin taas yhteen Annika-seikkailuun.<br /><br />Liza Marklund: Panttivanki (Du gamla, du fria 2011) Otava, suom. Päivi Kivelä ja Kari Koski<br />Arvio: * Tosi huono<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-2708803723545772531?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-17207011440625432372012-01-25T20:57:00.000+02:002012-01-25T21:08:33.882+02:00Lainasin kirjan Kympin Bestseller-hyllystä. Olin ihan varma että olin jo lukenut joko tämän tai jotain muuta samoilta kirjoittajilta. Piti tarkistaa omasta blogista etten ollut. Silti takateksti ja kansikuva tuntuivat tutulta.<br /><br />No juoni toisti voimakkaasti Mankellin Wallanderin ja Roslund/Hellströmin Grensin tunnelmia. Juoni oli kuin Mankellilta suoraan: alussa esitetään todella makaaberi rikos, jonka ratkeaminen muuttuu vaan koko ajan vaikeammaksi olosuhteiden takia.<br /><br />En tiedä miten tiukka lainsäädäntö Tanskassa on pedofiilejä kohtaan. Kirjassa annetaan ymmärtää sen olevan aivan liian löysä. Toinen ääripää taitaa olla Miami, jossa määritellään kuinka lähellä lapsia tuomionsa kärsineet pedofiilit saavat asua (he asuvat siis käytännössä sillan alla). En tunne mitään sympatiaa pedofiilejä kohtaan, mutta joku tolkku pitäisi olla. Tuomioiden pitäisi olla sellaisia, että sen kärsittyään tuomio olisi todella kärsitty.<br /><br />Lotte &amp; Søren Hammer: Saastat (Svinehunde 2010) Bazar, suom. Sanna Manninen<br />Arvio: ** Tuttu tyyli<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-1720701144062543237?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-57529585470183908352012-01-15T15:18:00.003+02:002012-01-25T20:46:29.279+02:00On hämmentävää miten Theorin pitää tasonsa yllä kirja kirjan jälkeen. Lukemani ruotsalaiset dekkarit ovat olleet pääsääntöisesti hyviä, mutta Theorin on vaan koko ajan pykälää korkeammalla.<br /><br />Tarinassa ei ole poliisi-päähenkilöä, ei edes harrastelijasalapoliisia. On vaan ihmisä, jotka tahtomattaan joutuvat tapahtumien keskipisteeseen.<br /><br />Kirjat eivät varsinaisesti muodosta mitään jatkumoa, mutta ovat sitä silti. Osaltaan on samoja henkilöitä ja samoja tarinoita mytologiasta. Keijukaiset ja peikot olivat tässä se "juttu". Menneisyyttäkin perattiin ihan entiseen malliin.<br /><br />Tapa, jolla Theorin kuvaa Öölannin luontoa, on parasta matkailumainosta Öölannille mitä olla voi. Luonto on karu, mutta samalla kaunis. Ympäristöä ei pilaa mikään teollisuuslaitos vaan kivilouhos, joka ei maisemaa oikeastaan edes pilaa. Se tunnustetaan osana alueen historiaa ja se on osaltaan paljastanut uutta kauneutta, verikallion. Osaisimmepa mekin suhtautua historiaamme näin.<br /><br />Johan Theorin: Verikallio (Blodläge 2010) Tammi, suom. Outi Menna<br />Arvio: ***** Taso säilyy<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-5752958547018390835?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-72391964139239567412012-01-13T10:24:00.002+02:002012-01-13T10:31:45.503+02:00Sain vihdoin tämän käsiini pitkän odottelun jälkeen ja heti alusta asti odotukset oli korkealla. Tapahtumia seurataan kurdiperheessä Istanbulissa ja syrjäytyneen naisen ympärillä Helsingissä.<br /><br />Tapahtumat kurdiperheessä tuntuvat käsittämättömiltä. Olen aina ajatellut, että nimenomaan kurdit ovat uhreja ilman omaa valtiota. Kurditytöt taitaa kuitenkin olla ihan eri suuruusluokan uhreja. Enkä oikeastaan tarkoita tässä edes "kurdeja" vaan "islamilaisia kurdeja". Palaan taas vanhaan aiheeseeni, etten voi suvaita kulttuuria joka ei suvaitse kaikkia.<br /><br />Suhtaudun Turkin EU-jäsenyyteen neutraalisti, mutta esim. kurdit tuovat kyllä siihen ihan oman juonteensa. Toisaalta naivisti voisi uskoa, että kurdien asema voisi parantua Turkissa, jos Turkki olisi EU:ssa. Eihän romanien asemassakaan muutosta näy, vaikka Romania ja Bulgaria otettiin jäseniksi.<br /><br />Tervo tuo esille myös suomalaisen ja turkkilaisen kulttuurin samanlaisuuksia. Me täällä Suomessa tuomitsemme "kunniamurhat" ja samalla Suomessa tehdään nk. "laajennettuja itsemurhia", jotka kohdistuvat ihan pieniinkin lapsiin. Yhteiskuntana ne tietenkin tuomitaan, mutta tehdäänkö yhteiskunnassa tarpeeksi sen eteen, että näihin tilanteisiin ei päädyttäisi...<br /><br />Kirjassa siis käsitellään ihmiskauppaa, suomalaista prostituutiota, kiristystä ja muukalaisvihamielisyyttä, vain muutamia mainitakseni. Kirjan loppuhuipennus oli hyvä ja kekseliäs. Tervo olisi kuitenkin voinut lopettaa siihen. Sen jälkeiset tapahtumat ovat turhia ja jotenkin liian surullisia. Ehkä tarkoitus on osoittaa että "rikos ei kannata".<br /><br />Jari Tervo: Layla (2011) WSOYArvio: **** Kandee lukea<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-7239196413923956741?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-4816308493011693792012-01-08T21:37:00.000+02:002012-01-08T21:37:58.671+02:00Tässä kirjassa velhous saa entistä suuremman roolin. Ce'Nedrakin saadaan velhouden piiriin pikku amuletin avulla.<br /><br />Vaikka alussa Garion on päähenkilö niin Rivan kuningatar - siis Ce'Nedra - onkin tässä se aikaansaavin hahmo. Kaikki tapahtumat ovat kuitenkin vain valmistelua seuraavaa kirjaa varten, jossa kaikki ratkennee.<br /><br />David Eddings: Rivan kuningatar - Belgarionin taru 4 (Castle of Wizardly 1984) Karisto, suom. Tarmo Haarala<br />Arvio: *** Juoni kasvaa<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-481630849301169379?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-28900751102664169602012-01-08T21:29:00.001+02:002012-01-08T21:30:16.724+02:00Esko Laulajaisen kannattaisi keskittyä vaikka niihin maantiedon kirjoihin, joita joskus kirjoitti. Tämä dekkari on huonompi kuin voisi edes kuvitellakaan. Juoni on huono, henkilöt on vielä huonompia ja kerronta on kuin ala-aste-ikäisen kouluaineesta.<br /><br />Esko Laulajainen: Oopperakaupungin murhat (2011) Edico<br />Arvio: * Huonoakin huonompi<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-2890075110266416960?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-18724583444806755652011-12-26T12:38:00.000+02:002011-12-26T12:38:05.925+02:00En ole lukenut Kingiä pitkään aikaan, ainakaan kymmeneen vuoteen. Luin aikanani lähes kaikki 1970- ja 80-luvuilla julkaistut Kingit. "Painajaisten ja unikuvien" jälkeen tartuin "Musta torni"- sarjaan, jonka koin jo liian ahdistavaksi. 1990-luvun lopulla luin vielä uudelleen parhaimmistoa: "Carrien", "Christinen" ja "Uinu uinun". Sen jälkeen kiinnostukseni tällaiseen kirjallisuuteen lopahti täysin. Joulun alla näin Prismassa ison kasan "Kupuja". En tiennyt kirjasta mitään, mutta varasin sen kirjastosta siltä seisomalta.<br /><br />Kirja on reilu tuhat-sivuinen järkäle, jonka lukemista ei voi suositella kuin King-faneille ja paljon lukeville. Sivumääränsä lisäksi kirja oli jollain tavalla hidaslukuinen, johtui ehkä pienestä fontista ja pienestä rivivälistä. Koko ajan tapahtui jotain joka oli juonen kannalta täysin välttämätöntä.<br /><br />Kirjan tunnelma oli sellainen, etten ole moneen vuoteen kokenut mitään näin "vahvaa". Ehkä intensiivinen on oikea sana. Luultavasti olisin lopettanut jo ensimmäisen sadan sivun jälkeen, koska kirja oli niin ahdistava, mutta en voinut. Oli pakko saada tietää mitä lopussa tapahtuu: hyvin, huonosti vai hyvin huonosti. Olisin kaivannut uutisia tapahtumasta sen jälkeen, Carrien hengessä.<br /><br />Kirjaa on kirjoitettu kauan ja sen huomasi tietynlaisena ajattomuutena. Oli vaikea asettaa kirjaa oikein mihinkään aikaan. Olisi ollut järkevämpi sijoittaa se 1980-luvulle ja unohtaa netti ja kännykät. Nyt nimittäin kävi niin että kun puhelinliikenne estettiin, mutta netti sallittiin niin annettiin ymmärtää ettei tietoa valuisi kuvun ulkopuolelle. Oikeastihan fb-sivut olisi olleet koko ajna täynnä uutisia sisäpuolelta!<br /><br />Stephen King: Kuvun alla (Under the dome 2009) Tammi, suom. Ilkka Rekiaro<br />Arvio: **** Intensiivinen<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-1872458344480675565?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-17319250893693320082011-12-10T19:29:00.001+02:002011-12-10T19:30:39.220+02:00Tähän kirjaan liittyy yksityiskohta, jota en voi uskoa vieläkään. Luin tätä ja aluksi luulin etten ole ikinä aiemmin lukenut Janssonin kirjoja. Lukiessa tuli kuitenkin olo että miljöö, kerrontatapa ja hahmot ovat tuttuja. Mietin koko ajan mikä hahmoista oli tuo ennalta tuttu, mutta mikään hahmoista ei varsinaisesti herättänyt huomiota. Yhdistin kirjan mielessäni Mari Jungstedtin "Kevään kalpeudessa" kirjaan, vaikken kirjan tai kirjalijan nimeä muistanutkaan. Nyt kun aloin kirjoittaa tätä arvostelua, huomasin että tämä oli ensimmäinen lukemani ja arvostelemani Janssonin kirja!<br /><br />Uskomatonta, että kaksi kirjailijaa, vaikka käyttävät samaa miljöötä, kirjoittavat näin samanlaisia hahmoja ja tilanteita. Saako jompi kumpi vaikutteita toiselta vai toimiiko se molempiin suuntiin. Jotain yhteyttä näissä on myös Johan Theorinin kirjoihin. Voi olla että suomalaisesta näkökulmasta riittää että ollaan Ruotsissa ja saarella. En tiedä. Omituinen tunne joka tapauksessa!<br /><br />Kirjan juoni oli todella hyvä ja vaikka aina välillä lukija "tietää" syyllisen niin hetken kuluttua taas huomaa olleensa väärässä. Pitäisi varmaan lukea näitä Janssoneita ja Jungstedteja lisää...<br /><br />Anna Jansson: Unissakävelijä (Drömmen förde dej vilse 2010) Gummerus, suom. Sirkka-Liisa Sjöblom<br />Arvio: **** Hyvä!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-1731925089369332008?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-52832984074839513082011-12-10T19:13:00.000+02:002011-12-10T19:13:31.225+02:00Suhteeni Cornwelliin on ollut jo vuosien ajan hyvin ristiriitainen. 1990-luvun puolen välin jälkeen luin kaikki Scarpettat, jotka käsiini sain ja odotin uutta aina sen ilmestyessä. Siinä kohtaa kun koko Scarpetan jengi (Lucy, Benton, Marino) alkoivat toimia enemmän keskenään kuin minkään muun organisaation osana, sain tarpeekseni. Annoin vanhat Scarpetta-kirjani pois enkä välittänyt uusien ilmestymisestä tuon taivaallista. Viime viikolla löysin tämän kirjan kirjaston pokkarihyllystä tilanteessa, jossa oli pakko löytää joku kirja juuri sillä sekunnilla aloitettavaksi (taisi olla junamatka tai jotain vastaavaa täydellistä lukuaikaa edessä). Päätin antaa Kaylle vielä mahdollisuuden.<br /><br />Kirja oli yllättävänkin uskottava, mutta siis silti vielä ihan liian epäuskottava. Lucy ja Marion ovat osaltaan ihan liian hyviä ja täydellisiä ja samalla niissä on ihan liikaa virheitä. Ne eivät vaan ole uskottavia hahmoja.<br /><br />Juoni oli sitä samaa lääketieteellistä ja teknistä tauhkaa mihin Cornwell sortuu aina, kun muuhun ei ilmeisesti pysty!<br /><br />Patricia Cornwell: Valokeilassa - Kay Scarpettan tutkimuksia (The Scarpetta factor 2009) Otava, suom. Ilkka Rekiaro<br />Arvio: ** Epäuskottava<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-5283298407483951308?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-19422359609099994262011-12-01T10:15:00.000+02:002011-12-01T10:15:58.541+02:00En pysty millään muistamaan tämänkään kirjan osalta miksi aikanani tämän varasin. En tunne kirjailijaa enkä kirjaa. Kirja oli kuitenkin lukemisen arvoinen.<br /><br />Juonen kulku on hieno. Emma ja Dexter tutustuvat opiskellessaan ja heidän ystävyytensä, toveruutensa ja jopa rakkautensa jatkuu vuosien ajan enemmän ja vähemmän aktiivisena. Molempien tarina parikymppisestä nelikymppiseksi sisältää aineksia, joihin lähes kaikkien on helppo samaistua, ainakin siis 60-70-luvulla syntyneiden.<br /><br />Dexter on levoton bilettäjä, joka huomaa yhtäkkiä olevansa liian vanha bilettämään ja Emma taas hiljaisempi joka ei oikein edes uskalla tehdä sitä mitä haluaa vaan valitsee helpomman tien mieluummin.<br /><br />Tuo samaistumis-kokemus on siis parasta. Vaikka kummankaan koko tarina ei varmaankaan sovi kellekään lukijalle, niin hahmoissa on piirteitä ja juonessa on käänteitä, jotka tuntuvat tutuilta kaikille. Se on jopa niin läpinäkyvää, että tulee mieleen onko se laskelmoitua.<br /><br />David Nicholls: Sinä päivänä (One day 2009) Otava, suom. Sauli Santikko<br />Arvio: **** Hiano kirja!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-1942235960909999426?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-27007362194465892722011-12-01T10:02:00.000+02:002011-12-01T10:02:35.820+02:00Jos edellisessä kirjassa saatiin "Saattue" kasaan niin tässä päästiin Moriaan ja jopa Mordoriin, salaa kylläkin. Ehkä vertailu "Taruun" on syytä lopettaa nyt, koska tässä kohtaa juoni lähtee niin eri teille. Ilmeisesti Eddings ei edes yritä peittää vaikutteitaan Tolkienilta.<br /><br />Kiinnostavin hahmo oli Relg, jolla oli aivan käsittämätön kyky: tunkeutuminen kiven läpi. En ole missään aiemmin edes kuvitellut moista. Kyse ei siis ole mistään siirrosta kallion toiselle puolelle vaan kertakaikkisesti Relg ja hänen taakkansa, tässä Silkki, ovat kiven sisällä ja se kivi "soljuu lävitsesi" edetessäsi vai miten Silkki tuota kamaluutta kuvailikaan.<br /><br />David Eddings: Velhojen taistelu - Belgarionin taru 3 (Magician's gambit 1983) Karisto, suom. Tarmo Haarala<br />Arvio: ** Ei oikeen tapahdu tarpeeks<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-2700736219446589272?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-39709990852180516412011-11-19T18:32:00.000+02:002011-11-19T18:32:27.842+02:00Kirja oli hieno. Se kertoo Meeri Müllerin tuskasta koskettavasti, muttei kuitenkaan niin että se ahdistaisi lukijaa.<br /><br />Tuomari Müller oli piikojen kasvattama, äiditön pirtumiljonäärin poika. Vanhempana hän oli ehkä vähän outo, mutta kaikin tavoin kunniallinen. Silti hänet savustettiin ulos työpaikastaan. Kirjan alussa tuota "kaameutta" kierreltiin ja kaarreltiin ja lukija jää selkeästi odottamaan jotain suurta epäoikeudenmukaisuutta. Sen osalta lukija kokee kylläkin pienen pettymyksen. Lopussa eläintenruhojenkäsittelylaitos saa ehkä hiukan liian suuren roolin, mutta kai se on juonen kannalta välttämätöntä.<br /><br />Ilmapiiri tuossa "nimettömässä pikkukaupungissa" on enimmäkseen ahdistava. Se on helppo tunnistaa: liian harvat ihmiset tekevät päätöksiä ajatellen enimmäkseen omaa etuaan. Se on kai tätä päivää edelleenkin monessa paikassa.<br /><br />Eeva Joenpelto: Tuomari Müller, hieno mies (1994) WSOY<br />Arvio: **** Herkkä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-3970999085218051641?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-27158166743073823442011-11-19T18:15:00.000+02:002011-11-19T18:15:05.466+02:00"Vaara on ammattini" tai jotain siihen suuntaan toteaa Hilja Ilveskero. Voi *****!<br /><br />Lehtolainen muuttuu vaan surkeammaksi kirja kirjalta. Kannattaisi keskittyä vaikka lastenkirjallisuuteen. Siellä Lehtolaisen kliseet loisivat turvallisuuden tunnetta eivätkä aiheuttaisi sydämen tykytystä aikuisille.<br /><br />Kirja vilisi asiavirheitä (ei keittiön kaappeja naulata seinälle) ja Ilveskeron hahmo on vaan niin huono. Kirja jättää kuitenkin niin paljon vastaamattomia kysymyksiä, että Lehtolaisen on helppo jatkaa tästä uudella "kirjalla".<br /><br />Leena Lehtolainen: Oikeuden jalopeura (2011) Otava<br />Arvio: * Ei kannata vaivautua<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-2715816674307382344?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-20974401599605533332011-11-19T18:06:00.002+02:002011-11-19T18:08:07.184+02:00Tämä kirja jatkaa ekassa osassa aloitettua takaa-ajoa. Jos ensimmäistä osaa voisi verrata siihen kun "Tarussa" päästiin Briihin niin tässä saatiin kasaan jo jonkinlainen "Sormuksen saattuekin". Erona vain se että tämä saattue ei vie mitään vaan ajaa takaa ja että saattueeseen liittyy matkalla lisää ihmisiä.<br /><br />Mukaan liittyi hienohelma Ce'Nedra ja peloton ritari Mandorallen. Epäilen, että Ce'Nedra liittyy jotenkin peruuttamattomasti Garionin kohtaloon ja sen takia Pol-täti suhtautuu häneen niin positiivisesti vaikka hän vaikuttaa ihan turhalta hahmolta.<br /><br />Kirjassa esitellään koko ajan uusia hahmoja ja on vaikea arvioida ovatko he tärkeitä tulevan juonen kannalta vai eivät.<br /><br />David Eddings: Ennustusten aika - Belgarionin taru 2 (Queen of sorcery 1982) Karisto, suom. Tarmo Haarala<br />Arvio: ** Huononee...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-2097440159960553333?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-89262631942585498012011-11-07T19:55:00.000+02:002011-11-07T19:55:17.082+02:00Pyysin kirjastovirkailijalta jotain "aikuisten fantasiaa", mutta kotikirjastoni ei satsaa ko. aiheesen juuri yhtään. Sain kuitenkin "lasten fantasiaa" tilalle. Luulin, että tässä sarjassa olisi ollut enenmmän osia kuin viisi, mutta kait viisikin riittää. Kirjat ovat vaan aika lyhyitä ja näin ollen nopeasti luettuja.<br /><br />Ensimmäinen kirja oli vakuuttava: juoni liikkui, mutta silti riittävästi taustoitettuna. Siinä rakennelleen saaga, joka muistuttaa silmiinpistävästi "Tarua", mutta se kai on ollut tarkoitus alunperinkin.<br /><br />Päähenkilö on nuori Garion, joka on elänyt elämänsä Pol-tädin tiukassa kurissa. Juonen edetessä käy ilmi, ettei Pol-täti ole ihan sitä miltä näyttää ja Garion itsekin taitaa olla joku muu kuin luuli. Tässä on helppo nähdä yhtymäkohta Potteriin.<br /><br />David Eddings: Kivenvartija - Belgarionin taru 1 (Pawn of prophecy 1982) Karisto, suom. Tarmo Haarala<br />Arvio: *** Ihan sitä mitä odotinkin!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-8926263194258549801?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-92097324414067437042011-11-02T20:20:00.000+02:002011-11-02T20:20:56.112+02:00Niputtaisin tämän samaan sarjaan le Carrén "Uskollisen puutarhurin" kanssa. Samalla tavalla tämäkin osoitti sormella niitä pisteitä joissa me, ensimmäisen maailman edustajat, pilaamme kolmannen maailman mahdollisuudet kehitykseen. Tällä kertaa käsiteltiin Kenian sijaan Nigeriaa ja erityisesti länsimaiden ryöstämää öljyä ja sen kerrannaisvaikutuksia.<br /><br />Kuvaukset, joissa Little Bee miettii mitä sanoisi <i>kotikylän tytöille</i>, olivat hauskoja. Niissä kyseenalaistettiin koko meidän elämäntapamme, mutta hyvin hienostuneesti, ei ollenkaan loukkaavasti: <i>Mikä on toimisto, ja mitä siellä voi kasvattaa?</i><br /><br />Toisaalta myös Batman oli hieno hahmo: pieni poika joka halusi erottaa hyvikset pahiksista ja joka luuli hautaustoimiston edustajaa <i>Bluce Wayneksi</i>.<br /><br />Se mitä olisin toivonut lisää, olisi ollut taustoitus tästä länsimaiden harjoittamasta riistosta. Miten siihen voisi vaikuttaa, mitä pitäisi tehdä? Vaikea siihen on varmaan mitään patenttiratkaisua antaakaan, mutta tämän pohjalta jäi mielikuva, ettei mitenkään. Tai korkeintaan antamalla kaikille turvapaikka.<br /><br />Todella ongelmallista lienee kuitenkin se, että sama yhtiö hoitaa säilöönotto-yksiköitä ja palautuksia. Silloinhan yhtiöllä on intressinä pitää maahantulijat mahdollisimman kauan säilössä ja yrittää varmistaa kielteinen päätös ja sitä seuraava palautus. Onneksi Suomessa ei vielä olla näin pitkällä, vaikka täälläkin joutuu odottamaan pitkiä aikoja...<br /><br />Jos sait tästä arvostelusta käsityksen, että kirja oli merkittävä vain kolmannen maailman ongelmien käsittelyn takia, niin olen pahoillani, kirja on erittäin hyvä myös ihan kirjanakin.<br /><br />Chris Cleave: Little Been tarina (The other hand 2008) Gummerus, suom. Irmeli Ruuska<br />Arvio: **** Pistää ajattelemaan<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-9209732441406743704?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-61144187437783612462011-11-01T20:28:00.000+02:002011-11-01T20:28:43.538+02:00Kirjan kansikuva ja nimi loivat odotuksia taianomaisesta tunnelmasta. Desireen kyvytkin antoivat osviittaa tähän suuntaan. Kerronta kuitenkin petti nämä lupaukset ja lopputulos oli vähän pliisu. Itse tarina oli kuitenkin, jos ei nyt aivan kaunis niin, hieno.<br /><br />Desireen kohtalo oli hirveä, mutta kaikkein pahinta Desireen kannalta oli tuo äidittömyys ja äidin "varastaneiden" siskojen olemassaolo. Vammaisten kohtelu on varmasti jo muuttunut Desireen nuoruudesta, mutta onkohan tarpeeksi. Leimataankohan fyysisesti vammainen aina myös psyykkisesti vammautuneeksi... On vaikeaa leimata ketään noista "siskoista" varkaaksi (siis äidin), koska he kaikki tulivat olosuhteista, jossa ei empatia välttämättä ollut suurin arvo.<br /><br />Majgull Axelsson: Huhtikuun noita (Aprilhäxan 1997) WSOY, suom. Kaarina Sonck<br />Arvio: **** Hieno!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-6114418743778361246?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-43766617969748956132011-11-01T20:15:00.000+02:002011-11-01T20:15:17.793+02:00Taidan olla jotenkin sekasin kun alotin tämänkin sarjan ilmeisen viimeisestä kirjasta. Oletan ainakin että kyseessä on sarja.<br /><br />Päähenkilö Lars Martin Johansson oli harvinaisen "normaali" ruotsalais-dekkarin päähenkilöksi. Oletan tämänkin asian "korjaantuvan" jos luen sarjan aikaisempia osia.<br /><br />Juoni oli uskottava muuten, mutten usko että Ruotsissakaan eläkkeelle jäänyt poliisi saisi käsiinsä vanhan murhan papereita. Ainakaan ilman sen suurempia kysymyksiä ja ihan laatikkokaupalla.<br /><br />Täydellisen epäuskottava hahmo oli Max. Hän oli juuri sellainen kuin tuohon tilanteeseen kuului, mutta tosielämähän ei olisi sellaista. Maxin olisi kuulunut pettää edes kerran (sitä nenäverenvuodatusta ei edes lasketa).<br /><br />Leif GV Persson: Matkan pää (Den döende detektiven 2010) Otava, suom. Kari Koski<br />Arvio: *** Ihan hyvä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-4376661796974895613?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-72738164376343684082011-10-09T20:21:00.000+03:002011-10-09T20:21:41.720+03:00Kirjassa on yli 600 sivua ja luin sen reilusti alle vuorokaudessa. Ei siis taida olla mikään ihme jos kirja tuntui saavan minusta liian suuren "otteen", hetkeksi. Ei kai mitään kirjoja ole tarkoitettu luettavaksi tällä tavalla, mutta se vaan on minun tapani.<br /><br />Tämäkin oli poukkoileva ja nopeatempoinen kuten "Hypnotisoijakin". Monen kappaleen ja päivän mittainen takaa-ajo sai aikaan jonkinlaisen pelkoreaktion, muttei mitään sellaista "todella kamalaa" kuin "Hypnotisoija". Joona Linna esitti ehkä vähän vähemmän suomalaista kuin viimeksi, mutta ihan liikaa kuitenkin. Miksi jokaisen ruotsalaisen sankari-poliisin pitää olla jotenkin outo? Vrt. Barbarotti, Grens. Alkaa tulla ikävä vanhaa kunnon Wallanderia.<br /><br />Lars Kepler: Paganini ja paholainen (Paganinikontraktet 2010) Tammi, suom. Elina Uotila<br />Arvio: *** Liian "täysi"<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-7273816437634368408?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-71463613332984337562011-10-09T20:12:00.000+03:002011-10-09T20:12:02.031+03:00Vaikka rakastankin kirjoja, jotka kertovat kirjoista niin tämä ei oikein iskenyt. Ehkä tässä käsiteltiin kuitenkin liian vähän kirjoja. Pääteema taisi olla päähenkilön aviomiehen ehdotus laittaa avioliitto tauolle. Minusta se oli jotenkin ohut juonen kulku, jotenkin liian ilmeinen. Teini-ikäisten tyttöjen kiusaamisjuttu oli uskottavampi. Välillä senkin ratkaisu tuntui liian opettavaiselta, mutta loppu oli hyvä. Tytöt nimittäin laitettiin kirjoittamaan versio jutusta kaikkien muidenkin nahoissa.<br /><br />Näin juuri osia dokumentista Hustvedtista ja luulen etten lue näitä enää. Kirjailija vaikutti niin jenkiltä, joka ylpeili norjalaisjuurillaan, joista ei kuitenkaan tajunnut mitään.<br /><br />Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä (The summer without men 2011) Otava, suom. Kristiina Rikman<br />Arvio: ** Pliisu<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-7146361333298433756?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-85572035552556161852011-09-11T22:49:00.004+03:002011-09-11T22:53:25.256+03:00Rakastan kirjoja, jotka kertovat kirjoista! Tämä kertoi monista klassikoista sekä yhdestä fiktiivisestä, jonka tapahtumia kirjassa seliteltiin.<br /><br />Kirjan nimi saattaa kuulostaa oudolta, mutta sille annetaan täysin järkevä selitys ja on hienoa ettei suomentaja ole sitä muuttanut vaikka se varmasti onkin karkoittanut muutaman lukijan. Kukapa haluaisi kuulla perunankuorista!<br /><br />Kirja koostui pelkästään kirjeistä ja sähkeistä. Alussa ajattelin jo lopettaa luettuani pari kirjettä. Nopeasti juoni muuttui kuitenkin jännittäväksi ja vei mukanaan. Varsinaista jännitystä ei tuonut kuin kirjailijan (aluksi onneton) rakkaustarina ja menneet sotakokemukset.<br /><br />Kirjassa puhutaan paljon Brontën sisaruksista. Siitä tuli vähän kipinää tarttua taas kerran humisevaan harjuun ja kotiopettajattereen. Kirjassa mainittiin lukuisia muitakin kirjailijoita, mm. Oscar Wilde, joka varmasti ansaitsisi minulta enemmän huomiota.<br /><br />Kirja valaisi minulle taas historiaakin, en ollut tiennyt että Saksa miehitti mitään osaa Englannista toisen maailmansodan aikana. Sekin asia tuli sitten selväksi.<br /><br />Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (The Guernsey literature and potato peel pie society 2010) Otava, suom. Jaana Kapari-Jatta<br />Arvio: ***** Ihana!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-8557203555255616185?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-3855586770719574042011-09-11T22:40:00.000+03:002011-09-11T22:40:30.803+03:00Tämä oli taas näitä Brunettin ympäristörikoksia, mutta tällä kertaa jäteliemen pinnalla kellui yksi turmeltu ihmiskohtalokin.<br /><br />Italialainen yhteiskunta ja sen tapa hoitaa, tai siis jättää hoitamatta, asioita on käsittämätön. Jos joskus tuntuu että meillä Suomessa on laeissa porsaanreikiä ja epäoikeudenmukaisuuksia niin Italiassa asiat on toisin: rikoksia tonkivat tuomarit siirretään toisiin tehtäviin ja liian innokkaat poliisit vaan tapetaan. Samaan aikaan ongelmajätteet dumpataan mereen.<br /><br />Ymmärrän miksi Leon ei halua näitä käännettävän italiaksi!<br /><br />Donna Leon: Kasvot kuvassa (About face 2009) Otava, suom. Kristiina Rikman<br />Arvio: ** Pliisu<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-385558677071957404?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-25436436962981857822011-09-11T22:23:00.000+03:002011-09-11T22:23:50.326+03:00Kirjassa oli rikoksia ja poliiseja jotka ratkaisivat niitä. Syvempänä aiheena oli kuitenkin ihmisten tyytymättömyys omaan elämäänsä. On suorastaan hassua että ihmiset oikeasti toimivat niin että he eivät edes yritä muuttaa elämänsä suuntaa koska vanhaan tyytyminen on helpompaa. Siinä sitten masennutaan ja aletaan ryyppäämään kun yhtäkkiä ei olekaan muuta ulospääsyä.<br /><br />Gunnar Barbarotti oli sellainen Wallander-klooni (eronnut, läheinen suhde tyttäreen) etten taida jatkossa panostaa erityisesti näiden Barbarottien lukemiseen, Nesserin muu tuotanto voi kuitenkin olla ihan hyvää.<br /><br />Håkan Nesser: Sukujuhlat (Människa utan hund 2006) Tammi, suom. Saara Villa<br />Arvio: *** Lukemisen arvoinen<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-2543643696298185782?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-31816836634773284352011-08-26T18:28:00.001+03:002011-08-26T18:28:46.261+03:00Surullinen, mutta hauska kertomus lapsen silmin köyhästä lapsuudesta Irlannin peräkylillä. Frankin isä on parantumaton juoppo ja äiti muuten vaan saamaton. Frank on esikoinen ja varsin kekseliäs hankkimaan ruokaa ja huveja itselleen ja veljilleen. <br /><br />Kirjan aika-akseli oli erikoinen. Välillä käsiteltiin kappalekaupalla jotain lyhyttä ajanjaksoa ja toisaalla taas vuosi vilahtaa muutamassa lauseessa ohi. Se liittyy varmaankin siihen, että kyseessä on muistot eikä valmis, johdonmukainen juoni.<br /><br />Frankin isä oli hahmoista kaikkein eniten tunteita herättävä... Miten mies voi ryypätä ruuan lastensa suusta? Äiti taas, no, ei saanut mitään aikaan juuri koskaan. Ihmettelenkin miten Frankista tuli niin aikaansaapa. Lienee perinyt jotain isovanhemmiltaan, jotain joka oli hypännyt sukupolven yli...<br /><br />Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli (Angels's ashes 1996) Otava, suom. Juhani Lindholm<br />Arvio: **** Riemastuttava<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-3181683663477328435?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-60740610430840122162011-08-14T11:52:00.000+03:002011-08-14T11:52:48.559+03:00Roslund ja Hellström kirjoittavat sujuvasti ja juonet ovat aina hyvin rakenneltuja ja ottavat vielä kantaakin yhteiskuntaan, MUTTA...<br /><br />Tässä nimenomaisessa kirjassa oli iso vika. Grens pimitti todisteita suojellakseen kuolleen ystävänsä perhettä. Se oli jo ihan tarpeeksi kamalaa, kun samalla tiesi että Grens sai jatkaa poliisina. Olenhan lukenut myös tulevan kirjan "Tyttö katujen alta". Tilannetta pahensi se, että Grensin alainen Sundqvist jatkoi todisteiden salailua samasta syystä. Lopussa lukijalle paljastetaan, että nimenomaan tuon kuolleen ystävän vaimo onkin pahin pahis koko jutussa. Poliisit eivät saa sitä kuitenkaan koskaan tietää.<br /><br />Tämä negatiivisuus melkein pilasi koko lukukokemuksen. Aloin melkeinpä vihata tätä kirjaa. Ei se kai vihaani kuitenkaan ansaitse...<br /><br />Anders Roslund & Börge Hellström: Lokero 21 (Box 21 2005) WSOY, suom. Veijo Kiuru<br />Arvio: *** Ihan kamala, siis ei kirjana vaan juoneltaan<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-6074061043084012216?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-79085334232876825052011-08-14T11:45:00.001+03:002011-08-14T11:45:43.005+03:00Tällä kertaa keskityin optimaalisiin lukuolosuhteisiin ja siemailin Rooibosta samalla kun luin. Eihän näiden kirjojen juonet paljoa poikkea toisistaan, mutta aina ne ovat yhtä positiivisiä. Tällä kertaa mma Ramotswe pohdiskeli kävelyn merkitystä ihmisen hyvinvoinnille ja suri pienen autonsa "poismenoa".<br /><br />Ratkottavat ongelmat olivat opettavaisia, jalkapallojoukkueen omistajan hommaamat sponsorikengät olivat syypäänä huonoon menestykseen ja eräs nainen oli jäänyt "kolmen miehen loukkuun". Kaikki ongelmat selvisivät rehellisellä pelillä.<br /><br />Alexander McCall Smith: Teetä ja sympatiaa, Mma Ramotswe tutkii (Tea time for the traditionally built 2009) Otava, suom. Jaakko Kankaanpää<br />Arvio: *** Luotettava<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-7908533423287682505?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-37432453753431402382011-08-14T11:34:00.001+03:002011-08-14T11:35:33.960+03:00Olen lukenut tämän viimeksi alle kymmenenvuotiaana. Yhtenä päivänä aloin miettiä ektoplasman syvintä olemusta ja samalla muistin tämän. Kirjan joka ensi kertaa selvitti minulle mitä on ko. aine.<br /><br />Kirja on kirjoitettu lähes 40 vuotta sitten ja toisaalta se on vieläkin hyvin ajankohtainen. Kirjassahan verrataan kummitusten suojelua mihin tahansa luonnonsuojeluun. Kummitukset kuvataan enimmäkseen ällöttävinä, paitsi Hubert Hirveä, joka ei ole hirveä yrittämälläkään. Se on aika erilainen lähestymistapa kuin esim. Rowlingilla on. HP-maailmassahan noidat ja kummitukset ovat enimmäkseen sympaattisia ja mukavia, eivätkä haise pahalle, ainakaan tarkoituksella ja jatkuvasti. <br /><br />Yhtäläisyyskin löytyy: samalla tavoin kuin Rowling kertoo Englannin pääministerille velhojen maailmasta, niin Rickkin joutuu kertomaan kummituksista pääministerille perustaakseen suojelualueen.<br /><br />Onkohan Rowling lukenut tämän ennen kuin kirjoitti Potterit?<br /><br />Eva Ibbotson: Pelastakaa kummitukset (The great ghost rescue 1975) WSOY, suom. Marikki Makkonen<br />Arvio: **** Ihana<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-3743245375343140238?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-85912752185674820392011-08-14T11:21:00.000+03:002011-08-14T11:21:59.460+03:00Kun lainasin tämä, niin luulin että olen lukenut Hustvedtia aikaisemminkin. Kirjan kuluessa ymmärsin, etten ollut. Kirjailijan tyyli muistutti voimakkaasti John Irvingiä, erityisesti "Viimeistä yötä Twisted Riverillä".<br /><br />Kirjan juoni oli outo, osaltaan ennalta-arvattava, osaltaan taas täysin outo. Hahmoista kaikkein irvingmäisin oli Burton, täysi sekopää, joka oli vuosia palvonut salaa ystävänsä siskoa. Kun hän huomaa tuon siskon joutuneen vaikeuksiin, Burton tuhlaa omaisuutensa pelastaakseen sankarittarensa. Pelkästään jo Burtonin takia tämä kirja kannattaa lukea.<br /><br />Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia (The sorrows of an American 2008) Otava, suom. Kristiina Rikman<br />Arvio: *** Metka<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-8591275218567482039?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-37378229362141033602011-07-28T13:28:00.000+03:002011-07-28T13:28:40.453+03:00Ruotsalaiset dekkarit ovat pääsääntöisesti hyviä, mutta tämä oli tavallistakin parempi. Taidankin lukea näitä lisää...<br /><br />Juonessa otetaan kantaa kansankodin ja koko Euroopan hyvinvoinnin puutteeseen ihan Mankellin hengessä. Katulapsia tuodaan Romaniasta Ruotsiin, mutta samalla niitä löytyy myös kaupungin alta. Erityisesti komisario Grensin usko siihen, että ongelma poistuu kun ajaa kodittomat maan alta pois, on uskomattoman naiivi, mutta samalla tyypillinen viranomaisille. Kysymys siitä, että onko ihmisellä oikeus olla piilossa ja erakko, vaatisi lisää keskustelua täälläkin.<br /><br />Anders Roslund & Börge Hellström: Tyttö katujen alta (Flickan under gatan 2007) WSOY, suom. Sanna Manninen<br />Arvio: **** Tosi hyvä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-3737822936214103360?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-75180943654408461742011-07-28T13:21:00.000+03:002011-07-28T13:21:26.070+03:00Päähenkilö on nimeltään Anni Koskinen, joka ei ole suomalainen. Hänellä on vaan jotain suomalaisia sukujuuria, joista ei edes tiedä sen tarkemmin. Kirjan kannessa lukee "Anni Koskinen ratkaisee". Tämä teksti yhdistettynä kirjailijan ulkomaankieliseen nimeen sai minutkin lainaaman tämän kirjan. Huolimatta tästä kaupallisuudesta, kirja on kyllä ihan lukemisen arvoinen.<br /><br />Tarkistelen yleensä kirjailijan taustoja Wikipediasta kun kirjoitan näitä arvosteluja. Tällä kertaa kirjailija elää kuitenkin niin marginaalissa, ettei häntä löydy sieltä. Metkaa!<br /><br />Kirja oli siis hyvä, tyylillesti jatkaa Lehanen viitoittamalla tiellä.<br /><br />Barbara Fister: Pyhimysmurha (In the wind 2008) Otava, suom. Pekka Makkonen<br />Arvio: *** Hyvä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-7518094365440846174?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-75164494996234417192011-07-22T11:24:00.000+03:002011-07-22T11:24:38.441+03:00Samaa sarjaa Slaughterin ja Lehanen kanssa. Ehkä vähän vähemmän väkivaltaa, mutta yhtä paljon amerikkalaisen yhteiskunnan järjettömyyttä.<br /><br />Juoni oli Slaughterin tapaan monitahoinen ja hyvisten ja pahisten roolit muuttui lennosta. Silti noin puolesta välistä lähtien oli selvää kuka oli tosi pahis. Muut olivatkin oikeastaan vain harmaalla alueella.<br /><br />Pieniä heikkouksia on helppo kaivaa. Esimerkiksi blogit, joita käytettiin ihmisten maineen menetykseen. Ei kai kukaan usko blogia, jossa on yksi postaus ja se ei sano muuta kuin haukkuu yhtä ihmistä. Sehän on niin ilmiselvää kuin olla voi. Voi olla että kirjailija käytti sitä juonellisista syistä, mutta se ei ollut uskottavaa.<br /><br />Harlan Coben: Loukussa (Caught 2010) WSOY, suom. Eva Siikarla<br />Arvio: *** Pliisu<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-7516449499623441719?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-71317391254443511012011-07-17T17:12:00.002+03:002011-07-17T17:23:43.278+03:00Kirja on loppujen lopuksi hyvin perinteinen seikkailuromaani, jossa kaksoisagentteja on kasapäin. Ympärillä oleva maailma sen sijaan on hyvin mielenkiintoinen. Suomi on muuttunut islamistiseksi emiraatiksi, jota hallitsee Mehmet I.<br /><br />Kirja sortuu selittelemään liikaa asioita, esim. joulukinkkua ei ole syöty vuosikymmeniin. Ei syytä siihen tarvitse lukijalle selvittää. Se on lukijan aliarvioimista. Muutenkin käytetään paljon aikaa sen selittämiseen, että miten näin pääsi käymään. Ainakaan minä en nää tällaista kehityskulkua ollenkaan mahdottomana vaan pystyn sen hyvin ymmärtämään vaikken tietenkään sitä toivo.<br /><br />Kirjassa tuodaan esiin 2000-luvun alussa Euroopassa vallitseva suvaitsevaisuuden tila, joka antaa islamille jalansijaa länsimaisessa yhteisössä. Se verhotaan monikulttuurisuuden ja auttamisen verhoon, mutta itseasiassa se vain vahvistaa islamilaista yhteisöä.<br /><br />Minun on helppo olla suvaitsevainen, minut on jo kasvatettu sellaiseksi ja toisaalta minusta kaikkien ihmisten hyväksyminen sellaisena kuin he ovat, on oikein. Mutta vaadin sitä myös muilta. Suvaitsevaisuuteni loppuu tasan siihen pisteeseen kun minua tai naisia tai homoja tai lapsia tai vammaisia ei enää suvaita tai kohdella oikeudenmukaisesti. Enkä voi käsittää, että jonkun kristityn suomalaisen mielestä islam on jees ilman mitään poikkeuksia. Ei islamistit tai jihadistit ole jees. On myös täysin selvää kumpi silloin voittaa jos ensimmäinen hyväksyy toisen, mutta toinen vihaa ensimmäistä. Silloin käy juuri niin kuin tässä kirjassa!<br /><br />Kirjassa tuotiin esiin hienosti kehityksen jälkeenjääneisyys. Jos ainoat sallitut koulut ovat koraanikouluja niin lopputulemana ei ole kovin kehittynyt yhteiskunta. Nyt jo se on nähtävissä islamilaisen maailman tilanteessa. Pelkästään patenttihakemusten määrässä esim. Israel on valovuosia edellä naapurimaistaan vai mitä sanotte näistä luvuista (maan nimen perässä on patenttihakemusten lukumäärä vuonna 2005).<br />- Israel (1458)<br />- Jordania (2)<br />- Egypti (51)<br />- Saudi-Arabia (39)<br />- Syyria (4)<br />Lähde: <a href="http://www.wipo.int/pressroom/en/articles/2007/article_0008.html" target="_blank">The World Intellectual Property Organization</a><br /><br />Tällä en tarkoita, että ihmiset olisivat tyhmempiä esim. Lähi-Idässä kuin muualla. Tilanteessa jossa jo lähtökohtaisesti puolet väestöstä ei ole oikeutettu saamaan koulutusta, tytöt naitetaan lapsina sukulaisille ja vallitsevan järjestyksen arvostelu on kielletty, ei voi syntyä tiedettä ja teknologiaa samassa määrin kuin länsimaisissa ja aasialaisissa vapaissa kilpailuyhteiskunnissa.<br /><br />Ari Paulow: Khilafa! Valtakunta - Romaani oikeusvaltion raunioilta (2011) WSOY<br />Arvio: **** Ristiriitainen, mutta ehdottamasti lukemisen arvoinen<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-7131739125444351101?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-78589966791190751462011-07-16T21:20:00.001+03:002011-07-16T21:20:57.070+03:00En tajua, miten Itkonen on voinut kirjoittaa näin huonon kirjan. Juoni on käsittämättömän sekava ja surkea sekä kaikki hahmot ovat epäuskottavia.<br /><br />Miksi pitää kirjoittaa kirjoja kirjoittamisesta ja kirjailijoista. Se on vaan huono idea ja väkisinkin syntyy ajatus, ettei kirjailija muuta sitten keksinyt.<br /><br />Ainoa hyvä asia on pikkukaupungin ankea tunnelma laman kourissa. Minäkin muutin Hämeenlinnasta pois juuri noihin aikoihin, joten osaan samaistua siihen tunteeseen.<br /><br />Juha Itkonen: Seitsemäntoista (2010) Otava<br />Arvio: - Ihan paska<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-7858996679119075146?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-6480117426454444692011-07-16T21:14:00.000+03:002011-07-16T21:14:56.626+03:00Tarina on hauska ja tarpeeksi moniulotteinen. Tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen, jossa eletään kupujen alla, koska säteily on liian voimakasta ja kaikenlaisista tapahtumista on tarjolla simulointeja eli mitään ei tarvitse "oikeasti" kokea, koska simulaatio on jo tarpeeksi hyvä.<br /><br />Aika on kuitenkin vääristynyt kerronnassa. Tapahtumat ovat vähintään vuosikymmeniä tulevaisuudessa, mutta tekniikka on jämähtänyt tähän päivään, kämmentietokoneet ja internet eivät ole kehittyneet yhtään. Ainoastaan mönkijä, jonka voi kutsua kulkemaan jonnekin on vähän scifiä vielä. Teknisestihän se olisi jo nytkin mahdollista, mutta lainsäädännössä lienee vielä kehittämistä asian suhteen.<br /><br />Ihmisten siruttaminen ja luokittelu on jo tuttua H.G. Wellsin ja George Orwellin tuotannosta. Sikäli siis Verronen nojaa hyvin kliseiseen tulevaisuuteen, mutta ehkä tuo kaikki on pian totta. Luokitellaanhan jo nyt ihmisiä esim. luottotietojen perusteella ja sijainninkin voisi jo määrittää puhelimen perusteella.<br /><br />Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää (2010) Tammi<br />Arvio: **** Hyvä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-648011742645444469?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-48515988000543833432011-07-12T22:23:00.001+03:002011-07-12T22:24:54.612+03:00Ymmärrän kyllä, että maahanmuuttajiin kohdistuu paljon rikoksia, mutta hyvin monet dekkarikirjailijat ovat ottaneet nimenomaan ne aiheikseen viime vuosina. Toinen suosikkiaihe on väkivalta ilman mitään järkevää syytä. Tässä kirjassa esiintyy siis molemmat. Ei siinä mitään, media ja persuthan pitää kyllä huolta maahanmuuttajien tekemistä rikoksista eli lienee ihan aiheellista kirjoittaa myös kääntöpuolesta.<br /><br />Erlendurin oppi-isä Marion Briem kuolee tässä kirjassa. Hän muistutti paljon Wallanderin vastaavaa, Rydbergiä, joka muistaakseni myös kuoli, en ole kyllä ihan varma siitä. Erlendurin lapset jäävät tässä vähän taka-alalle, mutta muistuttavat itsestään sentään välillä.<br /><br />Jos aiemmin lukemassani Indriðasonin kirjassa Islanti näyttäytyy melko takapajuisena maana niin tämä oli jo hyvinkin moderni. Mitenköhän maailma muuttuu näissä kirjoissa, kun tapahtumat alkavat sijoittua Icesaven jälkeiseen aikaan...<br /><br />Arnaldur Indriðason: Talvikaupunki (Vetrarborgin 2005) Blue Moon, suom. Seija Holopainen<br />Arvio: *** Keskinkertainen<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-4851598800054383343?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-28523188414029977392011-07-12T22:11:00.000+03:002011-07-12T22:11:40.883+03:00Jos lukee japanista käännettyä kirjaa niin se kyllä onnistuu koska nimetkin on käännetty joko foneettisin tai muin parustein. Tässä ei ollut. Piti lukea nimiä kuten Sigurður, Elliði, Auður puhumattakaan Þingvelliristä. Kirjan alussa selitettiin kyllä kirjainten fonetiikka, muttei se oikein auennut minulle ja lukeminen on hankalaa jos se ei aukea foneettisesti.<br /><br />Muuten kirja oli todella hyvä. On hyvin silmiä avaavaa lukea ihan ventovieraasta kulttuurista ja samalla huomata kuinka lähellä se on omaamme. Lukuunottamatta sitä lampaanpäiden syömistä tietysti.<br /><br />Islantilainen nimipolittiikka on myös hiukan kummallista. Vai mitä sanotte naisesta jonka etunimi on Eva Lind. Sukunimeä ei tainnut olla ollenkaan. Hänen veljendä oli Sindri Snær.<br /><br />Arnaldur Indriðason: Räme (Mýrin 2000) Blue Moon, suom. Seija Holopainen<br />Arvio: **** Yksinkertaisesti hyvä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-2852318841402997739?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-71011704374125327302011-07-12T21:50:00.003+03:002011-07-12T21:53:22.410+03:00En ole pitkään aikaan pelännyt minkään kirjan takia näin paljon. Kirjan alussa teini-ikäinen poika tunnustaa tappaneensa vanhempansa ja sisarensa erittäin julmasti. Syy ei kuitenkaan käy ilmi tunnustuksesta. Se tekee asiasta vielä pahemman. Kun syy sitten aikanaan selviää, niin se ei ole looginen kuin tuon sairaan teinipojan mielestä. Silloin lukijalle kuitenkin annetaan edes jokin syy ja teko lakkaa olemasta ihan niin kammottava.<br /><br />Harvemmin tukholmalaisdekkareissa suomalaiset esiintyvät muina kuin pikkurikollisina tai luusereina. Tässä on toisin. Komisario Joona Linna ei taida olla oikeasti edes ruotsinsuomalainen, mutta ainakin lähellä sitä. Hän kuuntelee autossakin suomalaisia tangotähtiä... Yksi pahiksista taas, joka lopussa paljastuukin hyvikseksi, on nimeltään Jussi.<br /><br />Kirjan tempo oli metka, samaan aikaan nopea ja hidas. Nopeudella tarkoitan danbrownmaista sinkoilua ja koko ajan menossa oloa ilman lepo- tai ruokahetkiä. Vaikka edettiinkin näin niin silti yhtäkkiä olikin kulunut päiviä ja jopa viikko, johon viittaan tuolla hitaudella.<br /><br />Lars Kepler: Hypnotisoija (Hypnotisören 2009) Tammi, suom. Saara Villa<br />Arvio: **** Kammottava<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-7101170437412532730?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-79735392299532831672011-07-04T22:26:00.000+03:002011-07-04T22:26:23.586+03:00Aika ajaa näistä dekkareista ohi. Jo 15 vuotta on vähän liikaa: puhutaan NMT:stä ja modeemista. Toinen vähän häiritsevä juttu on kieli, slangikin muuttuu. Voihan tosin olla että "rätkä" on ihan oikea (tamperelainen) sana moottoripyörälle. Siitä on vaan jo liikaa aikaa kun itse muutin Tampereelta pois.<br /><br />Juoni oli taas ihan hyvä ja sillä tavalla Harjunpäämäinen, että varsinaista motiivia tappoihin ei ollut. Oli vaan tappaja joka oli päästetty liian aikaisin vankimielisairaalasta kotiin.<br /><br />Koskinen on tyypillinen suomalainen dekkarisankari: on perhettä, epävarmuutta, byrokratian vihaamista ja pomon halveksuntaa. Ja sitten se yksi pakollinen naispuoleinen työkaveri. Maria Kallio tarvitsee seuralaisia suomalaisena dekkarin päähenkilö-poliisina!<br /><br />Seppo Jokinen: Koskinen ja siimamies (1996) Karisto<br />Arvio: *** Pliisu<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-7973539229953283167?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-39944575174801016312011-07-03T10:48:00.001+03:002011-10-24T12:58:59.441+03:00Tätä tulee väkisinkin verrattua Theoriniin tapahtumapaikan takia (Gotlanti, Öölanti), mutta tasoltaan Jungstedt ei pääse lähellekään Theorinin tunnelmia. Oikeastaan tässä kirjassa ei ollut edes mitään tunnelmaa.<br /><br />Kirjan ainoa valopilkku oli kuvaus Veronikasta. Se oli juuri niin todellinen kuin tuollaiset ihmiset ovat. Voisi sanoa että jopa vähän liikaa niin kuin oppikirjasta. Herää heti epäilys että kirjailija on keskustellut liikaa kirjan lopussa kiitetyn psykiatrin kanssa eikä ole ymmärtänyt että todelliset ihmiset saattavat sopia hyvin diagnoosin määrittelyehtoihin, muttei koskaan kuitenkaan ihan näin täydellisesti.<br /><br />Lisäksi kirjaa vaivasi "liian monta kertojaa" -syndrooma. Toiset kirjaiijat pystyvät hallitsemaan sellaisen kuvion, mutta Jungstedt ei selvästikään kuulu heihin.<br /><br />Mari Jungstedt: Kevään kalpeudessa (Den mörka ängeln 2008) Otava, suom. Sanna Manninen<br />Arvio: ** Ihan tavallinen<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-3994457517480101631?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-72184533093274543812011-07-02T18:47:00.000+03:002011-07-02T18:47:58.314+03:00Marko Kilpi osaa kirjoittaa. Niin yksinkertaista se vaan on.<br /><br />Tällä kertaa päähenkilö Ollin rinnalle nostettiin Elias, hiukan omituinen poliisi-psykoterapeutti. Elias muistutti Sipilän Suhosta. Eroa oli vaan siinä, etä Suhonen pääsi rikollisten lähelle ainoastaan Suikkasena, mutta Elias omana itsenään.<br /><br />Johtotähti kirjassa oli kuitenkin ex-narkomaani Pike, joka pääsi vankilasta pienen poikansa kanssa. Pikeä vainosi vanhat haamut. Jos tämä olisi ollut Sipilän kirja niin lopussa Lalli olisi tappanut Piken ja itsensä ja vain Aleksi olisi jäänyt eloon. Mutta Kilpi ratkaisi toisin. Vähän ehkä liikaakin 007-hengessä, mutta melkein jopa uskottavasti.<br /><br />Kilpi kirjoittaa minulle ihan vieraasta maailmasta, mutta tekee sen hienosti ja selvittää samalla huumeiden vääristämää maailmaa ja sen logiikkaa. Pike kyseenalaistaa hienosti "normaalin elämän": äidit hiekkalaatikolla ja kotirouvat kaupassa. Ei siis välttämättä arvostele, mutta ihmettelee, että tuotako se tavallinen elämä onkin...<br /><br />Marko Kilpi: Elävien kirjoihin (2011) Gumemrus<br />Arvio: **** Tos hyvä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-7218453309327454381?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-66805209170457205272011-06-28T19:36:00.001+03:002011-06-28T19:37:59.315+03:00Löysin tämän ihan sattumalta Best seller -hyllystä. Luin samantien ja siinä saattoi taas jäädä jotain taloustöitäkin tekemättä. Jos kerran tunnen tarvetta lukea kirjan samantien niin kai se sitten on hyvä kirja.<br /><br />Tämä ei ollut enää niin kliseinen kuin aikaisemmat: karhyryhmä ei tullut koska ei ehtinyt, mutta jackbauer-tyyppi ja voima-avain olivat entisellä paikallaan. Flashbang sen sijaan oli tainnut jäädä kotiin.<br /><br />Kaiken kaikkiaan juoni kertoi tavasta jolla yhteiskunta jättää kaikki hetteille, jotka eivät osaa pitää tarpeeksi puoliaan. Antaisivat joskus Takamäen kirjoittaa hallitusohjelman niin voisi tulla vähän erilaista jälkeä!<br /><br /><br />Jarkko Sipilä: Muru (2011) Crime Time<br />Arvio: **** Taas meni yhdeltä istumalta<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-6680520917045720527?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-61139409072195508062011-06-28T19:18:00.001+03:002011-06-28T19:19:52.779+03:00Nyt on kyllä pakko pitää Agatha Christie -tauko. Tääkin on varmasti ihan hyvä kirja, mutta liika on vaan liikaa. Kaikki menee niin kuin ennenkin: murha, Poirot viisastelee, harhautuu, syyllinen on selvä, Poirot miettii, todistaa jonkun ihan muun murhaajaksi ja Hastings ihmettelee...<br /><br />Agatha Christie: Lordin kuolema (Lord Edgware dies 1933) WSOY, suom. Eila Pennanen<br />Arvio: * Samaa<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-6113940907219550806?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-7600671180642970462011-06-18T11:29:00.000+03:002011-06-18T11:29:41.352+03:00Kunnianhimoinen tavoitteeni lukea kaikki Christiet saattaa olla hiukan liian optimistinen. Nämä alkavat pikkuhiljaa jo kyllästyttämään. Toisaalta tässäkin oli tosi nerokas juoni, joten ehkä lukemalla näitä vähän harvemmin voisi päästä joskus loppuunkin.<br /><br />Tässä oli monia Christien tai ainakin Poirotin kliseitä: rajattu määrä epäiltyjä, lopussa kaikki kootaan paljastamaan lopullinen ratkaisu puhumattakaan Poirotin kyvystä tehdä johtopäätöksiä ihan pientenkin yksityiskohtien perusteella.<br /><br />Agatha Christie: Vaarallinen talo (Peril at End House 1932) WSOY, suom. Kirsti Kattelus<br />Arvio: *** Pliisu<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-760067118064297046?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-1163773976126426102011-06-18T11:12:00.002+03:002011-06-18T11:14:28.950+03:00Kirja on varsinainen seikkailuromaani. Siinä seikkailevat Jussi Kiho ja Onni Piukkanen. Kirja alkaa kännireissulta Pariisissa ja päättyy Abessinian kautta Turkuun. Siinä tehdään kolme vallankumousta ja ruumiita tulee ihan Steven Seagalin hengessä.<br /><br />"Tekohampaat" on Armas J. Pullan ja Mika Waltarin yhdessä kirjoittama seikkailukirja. Kirja on kirjoitettu jo 1930-luvulla ja on hämmentävän nykyaikainen. Suurin ero miksei se voisi olla nykypäivänä kirjoitettu on rasismi. Kirjassa kerrotaan juutalaisesta, jonka nenä <i>saattoi mittasuhteistaan päättäen vainuta pienimmätkin ansiomahdollisuudet sadan kilometrin säteellä</i>. En voi edes kirjoittaa tähän mitään lainausta siitä miten afrikkalaisia kuvataan. No, kirja on aikansa kuva ja sille ei enää voi mitään. Kirjan nykyaikaisuutta kuvaa myös Piukkasen kommentti: <i>Taivas varjelkoon, millainen mylly siellä on käynnissä</i>.<br /><br />Kirja löytyi Pasilan kirjavarastosta ja siitä löytyi sivulta 47 lapsuudesta tuttu kirjaston kirjojen kommentti: "Katso sivu 128" ja sivulla 128 "Älä ole utelias". Sen perään oli eri käsialalla lisätty "Hah hah. Oliks toi olevinaan joku hyvä vitsiki?" Ensimmäiset kaksi kommenttia oli kirjoitettu käsialalla, jollaista käyttävät eläkeikäiset nykyään... Toisaalta tuo kolmas kommentti on sikäli samaa sarjaa vessakirjoitusten kanssa, että kommentoidaan jonnekin jotain, mutta alkuperäisen kommentin kirjoittaja ei välttämättä ikinä näe vasta-argumenttia.<br /><br />Kapteeni Leo Rainio: Keisarin tekohampaat (1931) Gummerus<br />Arvio: *** Hauska<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-116377397612642610?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-67912043140715960542011-06-05T12:40:00.000+03:002011-06-05T12:40:45.922+03:00Tapahtuu murha ja siitä saadaan ilmoitus heti sen tapahduttua jonkinsortin spiritistisessä istunnossa. Siinä sitten poliisi ja epäillyn tyttöystävä tahoillaan selvittelevät asiaa ja vihjeitä saadaan vaikka kenen syyllisyydestä. Lopuksi sitten se, jota ei ole varsinaisesti edes epäilty kertaakaan, osoittautuu syylliseksi.<br /><br />Mietin että kun Christie kerran kirjoitti niin paljon niin seassa, on muutama tosi huippu, muutama tosi huono ja sitten tätä keskitasoa on paljon. Ja melkein millä tahansa muulla mittapuulla tämäkin olisi huippua, mutta Christielle on pakko rakentaa uusi asteikko!<br /><br />Agatha Christie: Kuolema lähettää viestin (The Sittaford mystery 1931) WSOY, suom. Anu Niroma<br />Arvio: *** Perus-Christietä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-6791204314071596054?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-59109830352852255192011-06-05T12:14:00.001+03:002011-06-05T12:15:25.485+03:00Odotan Lehanelta aina suuria. "Menneisyyden ote" ja "Suljettu saari" on huippuja, mutta tämä kaikki muu... Vähän parempia kuin Slaughterit mutta samalla tavalla väkivaltaisia ja toisaalta käsittämättömiä oikean ja väärän suhteen.<br /><br />Saako raiskaajan hakata? Saako Osaman tappaa? Mielestäni kaikki ansaitsevat oikeudenkäynnin. Jos lainsäädäntö on sellaista kuin se Yhdysvalloissa on (viittaan siis tilanteeseen, jossa todisteita ei saa käyttää oikeudessa kun ne on "väärin" hankittu), saattaa jollekin tulla mieleen käyttää omankäden oikeutta, mutta sille ei ole olemassa mitään oikeutusta.<br /><br />Minulla on erilainen käsitys monesta oikeudellisesta asiasta Lehanen hahmojen kanssa, mutta sen lisäksi en ymmärrä Kenzien ansaintalogiikkaa: Jos on kerran yksityisetsivä niin pitäisi keskittyä hommiin, joista maksetaan eikä siihen mikä kiinnostaa. Ainakaan jos pitää vielä itse maksaa muille postaamisesta...<br /><br />Dennis Lehane: Paahtavan taivaan alla (Prayers for rain 1999), suom. Heikki Karjalainen<br />Arvio: ** Epäuskottava<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-5910983035285225519?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-43761910544138027422011-05-26T21:55:00.000+03:002011-05-26T21:55:29.274+03:00Kirjan juoni oli yhtä monitahoinen kuin huono jakso jossain "Jerry Bruckheimerissa" eli aika huono. Kirjan alku on kieltämättä oivaltava, mutta siihen se sitten jääkin.<br /><br />Suurin varoitusmerkki taisi olla painettuna jo kirjan kanteen: "Will Trent -dekkari". En siis tarkoita, että Will Trentissä olisi jotain vikaa vaan sitä että kirja on niin tuntematon, että kustantajan täytyy osoittaa sormella mahdolliselle lukijalle, kuka on kirjan päähenkilö, tietenkin siinä toivossa, että lukijat tuntisivat Trentin nimen. Tämä on kuitenkin vasta toinen Trent-dekkari ja uskon että "Will Trent" kirjan kannessa ei houkuttele ketään!<br /><br />Karin Slaughter: Pelon huone (Fractured 2008) Tammi, suom. Annukka Kolehmainen<br />Arvio: ** Tyhjä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-4376191054413802742?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-30970656776165437442011-05-26T21:48:00.000+03:002011-05-26T21:48:00.830+03:00Luulin, etä "Vieras mies" loppui jo, mutta sitten hokasin että sitä seuraa vielä "Jälkinäytös". Fiksuna ajattelin että siinä varmaan kerrotaan tuomio ja sen pituus on max. 10 sivua. Jälkikäteen ymmärsin, että kyse on kokonaan toisesta kirjasta, jatko-osasta "Vieraalle miehelle". Kaiken lisäksi Waltari kirjoitti sen melkein kuin paineen alla, kun lukijoille piti näyttää, että paha saa palkkansa.<br /><br />Kirjan juonikuvio oli hieno. Käytiin läpi Astridin motiivi ja tunnustus, mutta myös ne lukuisat juorut ja niiden seuraukset ja yksi huijausyritys kun vanhan isännän rahat yritettiin saada pois Astridilta. Yleisöä ja sen tekopyhyyttä voisi varmaankin verrata Waltarin lukijoiden reaktioon "Vieraaseen mieheen". Kaiken huippu oli Aaltosen vaimo, josta piti tulla tähtitodistaja oikeudenkäyntiin todistamaan Aaltosen lurjusmaisuus, mutta asia kääntyikin aivan päinvastoin.<br /><br />Loppu oli melkein onnellinen, kun Astrid palaa lapsensa kanssa vankilaan.<br /><br />Juoni muistutti hyvinä poliiseineen, tuomareineen ja syytettyineen ja pahoine todistajineen ihan "Kovaa lakia".<br /><br />Mika Waltari: Jälkinäytös (1938) WSOY<br />Arvio: **** Melkeen ku "Kova laki"<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-3097065677616543744?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-79241136111467552542011-05-26T21:10:00.000+03:002011-05-26T21:10:21.398+03:00En tiedä mitä oikein odotin kun aloitin, mutta odotukset ylittyivät. Kirjan juoni on simppeli, mutta tunnelma hieno. Epätoivoisen emännän kauhea elämä sekopäisen aviomiehen rinnalla on kuvattu erittäin uskottavasti. Lukija uskoo helposti, että pakotietä ei ole.<br /><br />Kun emäntä sitten tekee kamalia ja peittää jäljet niin lukijan on helppo yhtyä emännän teon moraaliseen oikeutukseen.<br /><br />On vaikea uskoa, että tämä kirjoitettiin jo 1930-luvulla. Kirjan teemat ja erityisesti sen ratkaisut tuntuvat erittäinkin nykyaikaisilta. En ole lukenut läheskään kaikkia Waltarin kirjoja, mutta mielestäni tämä on jopa parempi kuin Sinuhe, joka on kyllä hieno omassa historiallisten romaanien sarjassaan.<br /><br />Mika Waltari: Vieras mies tuli taloon (1937) WSOY<br />Arvio: ***** Mieletön<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-7924113611146755254?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-90963073612342812412011-05-15T11:00:00.001+03:002011-05-15T11:01:29.942+03:00Tämä ei ollut mikään kakkos-osa "Salolle", mutta olisi voinut olla. Kirjan päähenkilö, nimeltään Väinö Linna, palaa vanhaan kotikaupunkiinsa Saloon etsimään alkoholisoitunutta isäänsä. En muista mainittiinko kaupungin nimeä, mutta ilmiselvää se oli.<br /><br />Hattuleidin huudot on taas niin hyviä: "Kui sää plakkihammas tollai ilveiles. - Tommone säikky persjalka! Men sin muire sopulie sekka! - Sis pysyny pois vaa!" Ja toi viimenen kommentti on niin totta: vaikkei olis kymmenee vuotee käyny jossai kaupass Saloss ni kyll ne myyjät vaa viälki tuntte. Siis nimenomaan ne tuntee mut. En tällä siis tarkoita, että myyjät toivois että olisin pysynyt poissa.<br /><br />Samalla tavalla ku Salokin niin tääki kuvaa sitä teini-iän angstia, joka liittyy Saloon, mutta kirjan päähenkilö Väinö oppii elämään asian kanssa.<br /><br />Turkka Hautala: Paluu (2011) Gummerus<br />Arvio: **** Hieno<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-9096307361234281241?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-40401193168298673812011-05-15T10:45:00.000+03:002011-05-15T10:45:54.700+03:00"Lumen tajun" jälkeen odotan Høegilta aina paljon. No tässä kirjassa oli ehkä paljon, mutta hyvin hankalassa muodossa. Kirjan perusjuoni oli traaginen tarina Peteristä, jonka tausta on vaikea. Hän tutustuu Katarinaan ja Augustiin hienostokoulussa, johon heistä kukaan ei kuulu. Ihmiskohtalot ovat hankalia ja loppuratkaisu kamala. Kirja voisi toimia jos juoni olisi tässä.<br /><br />Juoneen liittyy kuitenkin myös loputon pohdinta ajasta. Tämä kirja kärsi valtavasti siitä etten ehtinyt lukea sitä yhtäjatkoisesti vaan pätkittäin ja erityisesti tuo ajanpohdinta olisi tarvinnut enemmän jatkuvuutta. Toisaalta kirja ei ollut niin hyvä että se olisi pitänyt minut otteessaan eli se oli vähän myös kirjan "oma vika" että luin sitä pätkittäin. <br /><br />Peter Høeg: Rajatapaukset (De måske ednede 1993) Tammi, suom. Pirkko Talvio-Jaatinen<br />Arvio: ** Hyvin kummallinen<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-4040119316829867381?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-34293893398777557382011-04-13T20:33:00.001+03:002011-06-05T12:15:41.893+03:00Kirja kertoo Waris Dirien elämästä ja perustuu Warisin muistikuviin. Sen kun pitää mielessä niin monet ristiriitaisuudet ei niin haittaa. Onhan se silti jännittävä tarina kuinka paimentolaistyttö karkaa ennen naittamistaan (vaihtoa viiteen kameliin), muuttaa ensin kaupunkiin ja siitä sitten Lontooseen. Neljän vuoden päästä hän jää yksin Lontooseen ja alkaa malliksi.<br /><br />Dirien tarina on kaunis kuvaus Somalian paimentolaiskultturin hienoista puolista, jotka me suomalaiset usein unohdamme. Sota on tietenkin muuttanut tuon tilanteen kaikien osalta sielläkin. Dirie nostaa esille ko. kulttuurista myös pimeät puolet: tyttöjen ympärileikkaamisen ja pakkoavioliitot.<br /><br />Nämä teemat ovat erittäin tärkeitä, mutta tarina itsessään on jotenkin ohut.<br /><br />Cathleen Miller: Aavikon kukka (Desert flower 1998) WSOY, suom. Riitta Toivanen<br />Arvio: ** Epäuskottava tarina<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-3429389339877755738?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-45912750344944832832011-04-13T20:14:00.000+03:002011-04-13T20:14:46.679+03:00Kirjan päähenkilö joutuu puolipakolla lähtemään Afganistaniin lehtitoimittajan valokuvaajaksi. Aihe on vaikea: tyttölasten pakkoavioliitot ja niiden seuraukset. Kirja on romaani, joten välillä mennään aika koomisiinkin tilanteisiin. Heti alussa koomista on turvallisuus-kurssi, joka toimii kuin kesäleiri: yhdessä koettu kauhu yhdistää kaikkia. Voi olla että tuollaisia kursseja on oikeasti käytävä, mutta tuskin ne ihan tuollaisia on.<br /><br />Kirjan ehkä kantavin ajatus on Marian kaipuu Afganistaniin heti kun joutuu pois sieltä. Vaikka olosuhteet ja kaikki on kamalaa niin silti kaipuu jää. Tunnen itse samanlaista Intiaa kohtaan. En unohda rottia, spitaalisia tai kamalia vessoja, mutta silti mielessäni on koko ajan ajatus paluusta...<br /><br />Kirja kertoo Kabulin kaoottisesta tilanteesta ja olosuhteista Afganistanista joita ei hyväksyttäisi missään muualla, mutta siellä ne vaan vallitsevat vuodesta toiseen eikä "kukaan tee mitään".<br /><br />Francesca Marciano: Matka kuvien taakse (The end of manners 2007) WSOY, suom. Irmeli Ruuska<br />Arvio: *** Ihan hyvä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-4591275034494483283?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-12056654537555154362011-04-13T20:03:00.000+03:002011-04-13T20:03:15.137+03:00Kirjassa tapahtui suunnilleen yhtä paljon kuin neljässätoista aikaisemmassa yhteensä. Tapahtumat alkaa muutamaa vuotta edellisen osan loppumisen jälkeen, mutta hyppäävät äkkiä 15 vuotta myöhemmäksi.<br /><br />Kirjan kertojat ovat Morgan ja Morganin tytär Moira. Moira käy läpi samanlaisia asioita kuin Morgan kävi teininä ja jotka ovat loppujen lopuksi samoja kuin kaikilla muillakin. Noita-initaatio on samanhenkisessä roolissa kuin ripillepääsy luterilaisessa maailmassa. Tämä on myös Tiernanin Sweep-maailman yksi ärsyttävä piirre. Noita-yhteisö on olevinaan jotain ihan muuta kuin normaali-maailma, mutta Tiernan on luonut siitä eräänlaisen peilimaailman, jossa kaikelle on vastaavuus.<br /><br />En nyt rupea juonta tässä enempää spoilaamaan, mutta kirja kertoo ehjän tarinan alusta loppuun ja voisi sopia luettavaksi myös ihan sellaisenaan ilman alkuosia.<br /><br />Cate Tiernan: Night's child (2003) Puffin Books<br />Arvio: **** Itsenäinen teos<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-1205665453755515436?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-43217286148447719492011-03-20T13:38:00.000+02:002011-03-20T13:38:05.472+02:00Kirjassa oli kaksi juonta jotka olisi voinut jättää kyllä välistäkin: Selenan sielu tuli vainoamaan Morgania ja Daniell keksi loitsun jolla voidaan rajoittaa noidan voimia, ettei niitä tarvitsisi ottaa kokonaan pois.<br /><br />Amerikkalaisuuden perimmäinen olemus taitaa olla tuotesijoittelu. Sweepissä syödään lukematon määrä Pop-tarteja ja juodaan Diet Cokeja ainakin yhden valtameren verran. Siinä häiritsee siis kaksi asiaa: tuotesijoittelu ja ruokavalion epäterveellisyys. Tuollaisella ruokavaliolla kyllä kuolee aika nuorena...<br /><br />Cate Tiernan: Full circle (2002) Puffin Books<br />Arvio: ** Täytekirja<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-4321728614844771949?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-1993233258026989752011-03-20T13:23:00.000+02:002011-03-20T13:23:06.902+02:00Tämä erosi muista Sweepin kirjoista, koska käsitteli yhden, melkein ulkopuolisen henkilön tarinan pääosiltaan. Minä-kertoja oli siis Alisa, joka karkaa kotoaan ja lähtee tapaamaan äitinsä sukulaisia, joita ei tiennyt olevan olemassakaan.<br /><br />Alisan ongelma on hallitsematon <i>telekinesia</i>, siis sama "vika" kuin Kingin Carriella. Alisa löytää isoäitinsä asumassa kummitustalossa, mutta paljastaa Hunterin avulla ettei talo kummittele vaan isoäiti itse aiheuttaa nämä tilanteet.<br /><br />Vertaan näitä kirjoja usein Harry Potteriin, mutta taikuus ilmenee hyvin eri tavoin amerikkalaisessa ja brittiläisessä sarjassa. Potterissa on yksinkertaisia loitsuja, kuten esim. "Kangistumis tyystilys", joka kangisti sen johon taikasauvalla osoitti sen sanoaessaan. Sweepissä loitsuja rajataan tarkasti. Loitsun alussa siis käytetään paljon aikaa alussa siihen, että mihin paikkaan, aikaan, henkilöön tms. loitsu rajoittuu. Jollei näin tehtäisi, olisi vaara että loitsu vaikuttaisi paikkaan, aikaan tai henkilöön jolle se ei ole tarkoitettu. Tätä tarkkaa rajaamista voisi verrata amerikkalaiseen sopimusoikeuteen ja sen varjopuoliin. Ehkä kyse on luottamuksen puutteesta.<br /><br />Toinen merkittävä ero on nykyaikaisten värkkien käyttö. Potterissa pölynimuri on pelkkä anekdootti, koska pölyt voi taikoakin pois ja paikasta toiseen voi siirtyä salamannopeasti käyttämällä taikuutta hyväkseen. Sweepissä taas noidat ajavat autoilla, asuvat ihan normaaleissa taloissa ja menevät sairaalaan jos loukkaantuvat vakavasti.<br /><br />Cate Tiernan: Reckoning (2002) Puffin Books<br />Arvio: *** Erilainen<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-199323325802698975?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-61731640632965752042011-03-17T20:14:00.004+02:002011-03-20T13:00:33.637+02:00Blogini pääsääntö oli aluksi spoilaus, mutta palautteen johdosta olen vähentänyt spoilereita. Nyt kuitenkin kaikille Sweepin lukemista suunnitteleville vakava varoitus: on tulossa käänteentekeviä juonipaljastuksia.<br /><br />Ensinnäkin oli hienoa että Espoon kaupunginkirjasto ottaa asiakaspalautteet vakavasti ja palvelee täydellä sydämellä, erityisesti Sini N. toimi hienosti. Sain heti viestin kun kirjat oli mahdollista varata ja näin pääsin heti ensimmäisenä listalle.<br /><br />Toiseksi oli hienoa lukea näitä taas pitkästä aikaa. Olinkin jo melkein unohtanut tämän wicca-pakanamaailman.<br /><br />Ensin kirjassa ihmetellään mitä nyt tehdään. Morganin isä Ciaran kuitenkin ilmaantuu ja antaa Morganille vaihtoehdot: liity mukaan tai tulee <i>dark wave</i>. No sitä odotellassa Hunterin isä Daniel tekee vastaloitsun dark wavelle.<br /><br />Morgan saa Ciaranin nalkkiin, koska tietää tämän "true namen". Ciaranille tehdään sama kuin David Redstonelle "Awakeningissä" eli riistetään voimat ja kyvyt toimia noitana. Luulen kuitenkin että jollain uudella ja härskillä tavalla Ciaran on tehnyt voldemortit ja saa voimansa jotenkin takaisin. Onhan kirjoja vielä kolme jäljellä.<br /><br />Ennustelin jo "Strifen" arvostelussa, että "Alisa paljastuu kaiken pahan aluksi ja juureksi" ja niinhän tässä käy. Dark wave tulee Ciaranin kohtalosta huolimatta ja vaikka Alisa ei ole tiennyt olevansa "blood witch" hän kuitenkin onkin 3/2-kertainen BW ja pystyy torjumaan DW:n Danielin ohjeilla eikä kuole koska ei ole noita. Loogista! <br /><br />Kirja oli kyllä tosi lyhyt. Aikuisten kirjoina tämä 15 osaa olisi ollut helposti 3-osainen sarja ja sittenkin osat olisi olleet aika lyhyitä.<br /><br />Cate Tiernan: Eclipse (2002) Puffin Books<br />Arvio: *** Vaikuttava<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-6173164063296575204?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-15206862340026568632011-03-17T19:43:00.000+02:002011-03-17T19:43:07.899+02:00Tästä kirjasta mua vinkkasi RJS (kiitos) enkä tiennyt mitään muuta kuin vinkin "hieno tunnelma" kun aloitin.<br /><br />Kirjan kertomuksen runko on näin jälkikäteen ajateltuna mitäänsanomaton. Hienoa onkin että loppujen lopuksi juoni jää sivuseikaksi kirjan tunnelman rinnalla.<br /><br />Kirja kertoo nuoresta kirjailijanaisesta, joka lähtee maalle kirjoittaakseen kirjan. Siellä hän kohtaa vanhan naisen joka ei usko enää koskaan tuntevansa iloa tai onnea. Naiset ystävystyvät herkällä tavalla ja pitävät huolta toisistaan.<br /><br />Kirjan lukeminen aikaansai rauhallisen ja "lempeän" olon. Vaikka luin sitä pätkissä niin aina vaikutus oli sama.<br /><br />Lukijat ovat pyytäneet, että mainitsisin myös tilanteen johon kirja sopii. No tämä kirja sopii vaikka matkustustilanteeseen, jossa kulkuneuvo ja odotusaula vaihtuu, mutta tunnelma säilyy positiivisena huutavista lapsista, nälästä ja myöhästymisestä huolimatta juuri tämän kirjan avulla.<br /><br />Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (Let me sing you gentle songs 2005) Gummerus, suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi<br />Arvio: ***** Hieno tunnelma<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-1520686234002656863?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-11722712924977986142011-03-10T09:51:00.001+02:002011-03-10T09:52:01.965+02:00Kirjan tarina jo kertaalleen konkurssin tehneestä yrittäjästä on vähän liian "tavallinen tarina" ollakseen kiinnostava. Sami Rakentaa Oy gryndaa omakotitaloja ja kun tulee taantuma, jää talot myymättä ja palkat maksamatta. Sami yrittää pitää yllä kulissia menestyvästä yrittäjästä ja joutuu vaan pahempaan kuseen. Sitten käydään läpi vähän kliseisen vaikeaa suhdetta isään ja äitiinkin. Lopussa tulee pari ruumista, mutta itsemurhayrityksen ja äidin kuoleman jälkeen kaikki onkin taas hyvin. Velat saadaan maksettua ja saadaan onnellinen loppu.<br /><br />Kirja oli hyvin kirjoitettu, mutta juoni oli huono. En tiedä mistä olin saanut käsityksen, että Leino olisi nimenomaan hyvä juonenrakentelija. No se käsitys on nyt mennyttä!<br /><br />Marko Leino: Kotirauha (2010) Teos<br />Arvio: ** Ennalta-arvattava<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-1172271292497798614?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-88477730310614251692011-03-10T09:33:00.002+02:002011-03-10T09:35:35.897+02:00Tämä kirja on jatkoa "<a href="http://booksofnewmoon.blogspot.com/2008/01/sirpa-khknen-lakanasiivet.html">Lakanasiiville</a>". Taas käsitellään vain yhtä päivää, tällä kertaa kesäkuussa 1942 eli vuotta myöhemmin kuin "Lakanasiivet". Henkilöt ovat samoja, muutama lisää kuitenkin.<br /><br />Kirja kulkee samaan aikaan monen ihmisen mukana ja nämä ihmiset törmäävät välillä toisiinsa ja erkanevat jälleen. Teemoina on esimerkiksi homoseksuaalisuus, tyttöjen suhde saksalaisiin ja venäläisten sotavankien kohtelu.<br /><br />Tutuista henkilöistä Juho Tiihonen on juuri hyväksytty oppikouluun ja edelleen hän kantaa vastuuta Saaralotasta. Juho on myös varsinainen luonnontieteilijä. Hän haluaa löytää kadonneen kukan ja kanniskelee kasviporttööriään mukanaan kunnes saa sinne sisiliskon ja antaa sen Saaralotan haltuun.<br /><br />Itse en tiennyt mikä on "kasviporttööri". Asiayhteyksistä sitten tajusin, että se on jonkinlainen kasvikotelo. Googlaamalla löysin "Seniorinetistä" kuvankin kauniista sellaisesta. Se on siis pitkulainen peltikotelo, jossa on kantohihna.<br /><br />Kirjan tunnelmat kertovat puutteesta: rikkaruohoista tehdään muhennosta ja leipää ei normaalisti paisteta kun jauhoja ei ole. Kähkönen lataa taas yhteen päivään paljon tapahtumia, mutta kai tosielämässäkin niin joskus tapahtuu.<br /><br />Sirpa Kähkönen: Neidonkenkä (2009) Otava<br />Arvio: **** Hyvä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-8847773031061425169?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-25640595576635891892011-02-24T19:01:00.001+02:002011-02-28T18:24:23.239+02:00Kirja tarttui mukaan kun hengasin Kirjasto kympissä. Tiedoksi siis kaikille nopeille lukijoille: sieltäkin saa kirjoja, ainakin Bestsellereitä.<br /><br />Kirja kertoo tarinan yhden syvän Etelän kaupungin koti-apulaisista ja heidän kohtaloistaan noin vuonna 1963. Kirjan minä-kertoja vaihtelee joka kappaleessa, mutta kokonaisuus pysyy kasassa koko ajan. Esiin nostetaan myös mustat-valkoiset -kahtiajaottelun lisäksi "white trash"-ilmiö.<br /><br />Lainasin kirjan lauantai-iltana viideltä ja sunnuntai-iltaan mennessä kirja oli luettu. Siinä välissä kävin leffassa ja salillakin. Eli päälle neljäsataa sivua reilussa vuorokaudessa. Kerron tämän siis siksi, että se kertoo miten hyvä kirja on. Sitä on vaikea laskea käsistään.<br /><br />Kathryn Stockett: Piiat (The help 2009) WSOY, suom. Laura Beck<br />Arvio: **** Hyvä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-2564059557663589189?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-62198775160507949212011-02-24T18:46:00.002+02:002011-06-05T12:23:44.452+03:00Sirpa Kähkönen on todella aliarvostettu ja alitunnettu kirjailija. Toisaalta jos nämä kirjat olisivat oikeasti niin hyviä kuin minusta tuntuu, niin kai Kähkönen olisi tunnetumpi. Mutta minä henkilökohtaisesti siis pidän näistä. Jopa niin paljon että en raaskisi lukea seuraavia kirjoja vaan haluaisin säästää kokemusta sopivaan hetkeen.<br /><br />Kirjan päähenkilö Anna on hahmo, jonka taustasta tulee mieleen Joel Lehtosen "Putkinotko". Anna on kuitenkin taustaansa nähden "kansainvälinen tyyppi". Kirjan kieli on todella mehukasta, mutta minua vaivaa varsinaissuomalaisuuteni eli en voi ihan kaikkea ymmärtää.<br /><br />Kirjan nimi "Mustat morsiamet" viittaa synkkyyteen, mutta kirja ei ollut synkkä vaan olosuheista huolimatta jotenkin valoisa.<br /><br />Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet (1998) Otava<br />Arvio: **** Helmi<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-6219877516050794921?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-42218387127053985092011-02-18T18:45:00.000+02:002011-02-18T18:45:37.762+02:00En tiedä millaset ihmiset niitä palkintoja jakaa, mutta ilmeisesti aika erilaiset kun minä. En olisi edes lukenut tätä loppuun, mutta on moraalitonta haukkua kirja, jota ei ole lukenut. Niinpä luin ja nyt sitten haukun.<br /><br />Kirjan pääjuoni nojautuu surulliseen ja yksinäiseen ihmiskohtaloon. Siitä kuviosta olisi voinut kasata hyvänkin kirjan. Rimminen ei lähde sellaiselle tielle vaan ihan käsittämättömälle taloustutkimuksen polulle, joka johtaa Keravalle.<br /><br />Juoni oli epäuskottava ja epäjohdonmukainen. Ainoa asia, joka jäi mieleen oli Jokipaltioiden vihatut pahkakellot ja Jalkasten jättikello saman kettiön seinän molemmin puolin. Nyt kun asian kirjoitin, tajusin että siihenkin liittyy asiavirhe, koska kyllä kerrostalo suunniteltaisiin niin että vierekkäisten keittiöiden vesipisteet olisi vastakkain eikä kelloseinät.<br /><br />Huonouden huippu oli loppuratkaisu, joka ei ollut mitään. Se vaan olla möllötti!<br /><br />Mikko Rimminen: Nenäpäivä (2010) Teos<br />Arvio: * Huono kirja<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-4221838712705398509?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-2760955021647719162011-02-06T18:03:00.000+02:002011-02-06T18:03:53.915+02:00En oikein tiennyt mitä aloin lukea, mutta kun olin aloittanut, oli vaikea enää lopettaa. Kirja on kirjoitettu hyvin, minä-kertoja vaihtelee eikä aikakaan pysy ihan lineaarisessa kehyksessään. Silti kirjaa oli helppo lukea.<br /><br />Kirjan tarina on hyvin surullinen: miten pieni poika voi olla ainoa, joka näkee naapurin tytön äidin hirviönä samaan aikaan kun naisen esimies, naapurit ja sosiaaliviranomaiset pitävät tilannetta normaalina. Kaikkein hellyyttävintä on pojan halu pelastaa tyttö kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.<br /><br />Kirjailija on hahmoista epäuskottavin, mutta jollain tavalla hänkin on koskettava. Erityisesti kohtaus, jossa hän herää keskellä yötä, kun poika on pissannut housuunsa istuessaan piilossa kaapissa.<br /><br />Markus Nummi: Karkkipäivä (2010) Otava<br />ARvio: **** Merkittävä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-276095502164771916?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-14071849202852215932011-02-06T17:33:00.000+02:002011-02-06T17:33:02.235+02:00Vielä palatakseni takakansiteksteihin niin tässä kirjassa luki jo etukannessa "Menestysromaanin POIKA RAIDALLISESSA PYJAMASSA kirjoittajalta". En kai olisi muuten kirjaa edes lainannut, mutta ikävää mainontaa joka tapauksessa.<br /><br />Kirja oli sinänsä ihan hyvä. Hiukan dickens-henkinen nuoren pojan selviytymistarina. <br /><br />En vaan ymmärrä miksi Boyne kirjoittaa tällaisia "covereita". "Pojan raidallisessa pyjamassa" vielä ymmärsi, koska se oli yksi pieni ja koskettava sivujuonne suuressa tapahtumassa. Tästä kapinasta on kirjoitettu vaikka kuinka paljon ja tehty elokuvakin. En tunne niiden sisältöä, joten en osaa sanoa paljonko tämä on ristiriidassa niiden kanssa. Luulen kuitenkin että Boyne teki kapteeni Blighistä suuremman sankarin kuin hän olikaan.<br /><br />John Boyne: Kapina laivalla (Mutiny on the Bounty 2007) Bazar, suom. Laura Beck<br />Arvio: *** Kumma kirja<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-1407184920285221593?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-21752624219739985952011-01-26T19:33:00.001+02:002011-12-01T10:35:17.900+02:00Tämä taitaa olla vasta toinen Griffithsin kirja, joka on edes suomennettu. Voi olla että "Lampaanköyrijän" jäljiltä tiesin mitä odottaa, mutta tämä oli hyvä. Kieli ei ollut läheskään yhtä räävitöntä kuin "Köyrijässä" vaan aivan ihanan kuvailevaa. <br /><br />Kirjan päähenkilönä on taas vähän jälkeenjäänyt epileptikko, Rääpäle, joka teini-ikäisenä muuttaa Tenuenon luo asumaan, koska isäpuoli ei kestä häntä. Tenuenon vaimo on juuri kuollut ja lampaatkin on tapettu. Tenueno elää syvällä tenuhuuruissaan ja siinä sitten yritetään selvittää mikä peto seudulla pyörii. Loppuratkaisu on kaikessa kamaluudessaankin jotenkin kaunis, vaikkei petoa löydykään.<br /><br />Rääpäle kertoo asiat itse ja omasta näkökulmastaan käyttäen Omia Sanojaan. Hän kuvaa asiat niin kuin ne ovat eikä niin kuin sivistyneen ihmisen kuuluu. Omalla tavallaan kieli muistuttaa hiukan sarjakuvista tuttua tyyliä tehosteineen: <i>Lyö pullon BANG pöytään.</i> <br /><br />Kirja sivuaa walesilaista mytologiaa kiinnostavalla tavalla. Nyt pitäisi enää löytää jotain kirjallisuutta aiheesta.<br /><br />Niall Griffiths: Rääpäle (Runt 2007) Like, suom. Moog Konttinen<br />Arvio: **** Tosi hyvä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-2175262421973998595?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-34883125838846043202011-01-06T11:52:00.001+02:002011-01-06T11:53:48.442+02:00Kirja oli juoneltaan ihan eri kamaa kuin Franzenin "Tumman veden päällä", mutta kerrontatapa oli samanlaista lapsen kieltä kuin Franzenillakin. Välillä oli aina sellainen "Näin minä opin..."-pätkä, jossa erityisesti kerrottiin, mitä ko. kappale opetti pojalle.<br /><br />Minä-kertoja yritti jäsentää kaikkea oppimaansa lapsenomaisesti listaamalla asioita. Ymmärrän hyvin sen tarpeen. Jossain kohtaa pitää kuitenkin ymmärtää, että maailma ei vain ole listattavissa.<br /><br />Tapahtumat toivat jatkuvasti mieleeni erään kollegani samanhenkiset tarinat poikien tutustumisesta tieteeseen eräässä toisessa etelähämäläisessä kaupungissa 1960-luvulla.<br /><br />Olli Jalonen: Poikakirja (2010) Otava<br />Arvio: **** Hauska<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-3488312583884604320?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-19151632625781567562011-01-02T12:44:00.000+02:002011-01-02T12:44:02.666+02:00En ole ennen Pakkasta lukenut enkä taida lukea vastakaan. Kirja oli epäuskottava, kökösti kirjoitettu ja suorastaan ikävä.<br /><br />Hassua oli, että se käsitteli eräänlaista mieshuoraamista niin kuin juuri lukemani Harjunpääkin. Sitä kauttakin tätä kirjaa tulee verrattua Joensuun kirjaan. Ja eroa on kuin yöllä ja päivällä.<br /><br />Eniten minua risoo 64-vuotiaan yritys kirjoittaa nuorisokieltä tai -käytöstä. Vaikka en nyt itsekään ole mikään teini enää niin luulisin pystyväni arvioimaan asiaa kuitenkin 30 vuotta paremmin kuin Pakkanen. Surkea kirja!<br /><br />Outi Pakkanen: Seuralainen (2010) Otava<br />Arvio: * Ohut<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-1915163262578156756?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-48435668570819750392011-01-02T12:27:00.001+02:002011-01-02T12:45:43.462+02:00Joensuun tapa kertoa poikkeaa kyllä niin paljon muista. Hän pystyy tuomaan esiin sellaisia pieniä (ja suuriakin) epämukavuuksia, joista muut kirjailijat eivät edes tiedä mitään. Pahan papin alussa ollut kohtaus, jossa Harjunpää odottelee ambulanssia ja lisää poliiseja, on tästä hyvä esimerkki. Harjunpää ei voi tilanteelle mitään. Pitää vain odottaa ja tuntea olonsa epävarmaksi ja kiusaantuneeksi. Tässä kirjassa samanlainen kohtaus rakentuu kätkyt-kuolleen vauvan ympärille, jossa odotellaan ruumisautoa, Harjunpään pari luhistuu ja vauvan isä kutsuu Harjunpäätä kuolemanenkeliksi, koska juuri Harjis on aina se joka tuo hänelle tiedon kuolemasta.<br /><br />Joensuun "rikollliset" eivät useinkaan ole rikollisia perinteisessä mielessä vaan rikkonaisen perheen lapsia, uhreja. Tässäkin päähenkilö elää rautahuoneessa vaikka ulospäin näyttääkin varmastikin kohtuu-normaalilta.<br /><br />Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rautahuone (2010) Otava<br />Arvio: ***** Järkyttävä tarina<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-4843566857081975039?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-34477634625837482682011-01-02T12:05:00.001+02:002011-04-17T19:25:42.579+03:00Kirjat, joiden nimestä ei voi päätellä mitään, ovat ärsyttäviä. Tämä oli taas yksi niistä. Välttelen takatekstien ja arvostelujen lukemista, jotta voisin muodostaa ihan oman ja aidon näkemyksen kirjoista ja kirjan nimi onkin sitten ainoa, josta voin päätellä mitään etukäteen kirjan tyylilajista tai tapahtumista.<br /><br />Kirjan tarina on hyvin polveileva ja kertojakin vaihtelee aina tarpeen mukaan. Kirja vaatii lukijalta paljon, mutta antaa myös vastinetta. Luin tätä aika rikkonaisesti ja erityisesti tämä kirja kyllä kärsii sellaisesta.<br /><br />Riikka Pulkkinen: Totta (2010) Otava<br />Arvio: **** Metka<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-3447763462583748268?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-50301958541499814972010-12-12T11:00:00.000+02:002010-12-12T11:00:18.242+02:00Yritin lukea Sipilän tuotannon järjestyksessä, mutta tässä kävi moka. Tämän kirjan tapahtumat sijoittuvat ennen <i>Pahaa pahaa tyttöä</i>. Ei se kyllä pahasti haitannut PPT:Tä lukiessani, koska ne vähät asiat jotka tässä ratkesi oli selitetty Sipilämäiseen tapaan hyvin uudelleen PPT:ssä.<br /><br />Tämä kirja erottuu edellisistä ihan uudella tavalla. Suhoseen kohdistuva rikosepäily nostaa jännityksen uudelle tasolle.<br /><br />Entistä enemmän vaan ärsyttää samat kliseet kirjasta toiseen: Römpötti soittaa Takamäelle, "Jack Bauer" Saarinen on karhuryhmän kärkimiehenä, flashbangin melutaso kerrotaan vaikkei sitä edes käytettäisi jne.<br /><br />Jarkko Sipilä: Katumurha (2010) Gummerus<br />Arvio: **** Oikeasti jännä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-5030195854149981497?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-51446994258605246802010-12-12T10:47:00.000+02:002010-12-12T10:47:07.147+02:00Taidan elää jossain ihan omassa kuplassani, mutten ollut tajunnut että kirjassa on omaelämänkerrallisia aineksia. Lukiessa olikin sitten melkoinen yllätys kun päähenkilö-kertojan nimi oli Peter Franzén.<br /><br />Kirjaa oli aluksi hankala lukea, koska kertoja oli lapsi, joka kertoi asioita omalla tavallaan ja vain sellaisina lyhyinä välähdyksinä, joita aikuinen lapsuudestaan muistaa. Suunnilleen kolmasosan luettuani pääsin juonesta kiinni ja siitä lähtien juoni oli aika johdonmukainen. Epäselvyys liittyy kuitenkin valittuun kerrontatapaan eikä ole siis edes varsinainen vika.<br /><br />Juoni toisti kaikki kliseet ja lopputuloskin oli arvattavissa. Toisaalta tarinan aitous antaa tuon kaiken anteeksi. Franzén taitaakin olla parempi kirjailijana kuin näyttelijänä.<br /><br />Peter Franzén: Tumman veden päällä (2010) Tammi<br />Arvio: *** Ennalta-arvattava<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-5144699425860524680?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-2772362346018255962010-12-01T19:45:00.000+02:002010-12-01T19:45:03.305+02:00Kirjasta paistaa läpi kahden kirjoittajan jälki. Joistakin pätkistä näkee kumpi ne on kirjoittanut. Erityisesti Nykäsen kädenjälki näkyy Sundmanin puheissa. Pahimmillaan kaksi kirjoittajaa merkitsee asioiden uudelleenselittämistä. Sitä ei ollut monessa kohtaa, mutta oli kuitenkin.<br /><br />Raidin lojaalius Salmelaa kohtaa on epäuskottavaa. Ei Raid niin pikkuasian takia olisi valmis niin paljoon. Suhosen ja Raidin kohtaaminen ja lyhyt yhteinen taival oli hauska. Ehkä Suhonen on lähinnä Raidia Sipilän tuotannossa, vaikka onkin poliisi.<br /><br />Nykäsen Jansson-Hopo-Susisaari-trio muistuttaa kovasti Sipilän Takamäki-Suhonen-Joutsamo-trioa. Loppujen lopuksi ainoa vastinpari on Susisaari-Joutsamo. Takamäki on liian tavallinen ja nuori muistuttaakseen vähän outoa Janssonia ja Huusko on aivan liikaa "poliisi" muistuttaakseen Suhosta. <br /><br />Sipilällä ei ole yhtään Raidin kaltaista sankari-rosvoa. On vaan reppanoita: Salmela, Saarnivuori, prikaatilaiset...<br /><br />Harri Nykänen & Jarkko Sipilä: Paha paha tyttö (2010) Crime Time<br />Arvio: ** Melkein huono<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-277236234601825596?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-62173372275014619682010-12-01T19:31:00.000+02:002010-12-01T19:31:59.174+02:00Kirja on ihan tuttua tauhkaa, Pääkalloprikaati on vaan suuremmassa roolissa kuin yleensä. Salmela ajautuu vaikeuksiin ja Saarnikangas häärii poliisin, Salmelan ja prikaatin välissä vähän kuin ei oikein osaisi päättää kenen puolella on. Omallaan se kai vaan onkin.<br /><br />Kirjassa on muutama hyvä yksityiskohta. Esim. prikaatin kerhohuoneella oleva hautakivi, johon kaiverretaan kuolleiden prikaatin jäsenten nimet. Tuleeko kiveen myös niiden kahden prikaatilaisen nimet, jotka kuolivat Karhu-ryhmän hyökkäyksessä. Ensimmäinen heistä ampuu sokeana poliisia kohti, mutta osuukin kuolettavasti toiseen prikaatilaiseen ja kuolee sitten itse poliisin luoteihin.<br /><br />Kirjassa Salmela alkaa olla jo kyllästynyt rosvon hommiin ja etsii vain keinoa lopettaa. Toisaalta tähän asti prikaati on ollut selkeästi Salmelan perässä, mutta nyt prikaatikin toimi "sääntöjen vastaisesti" kuin antaen Salmelalle pakotien.<br /><br />Jarkko Sipilä: Prikaatin kosto (2009) Gummerus<br />Arvio: ** Loppuunkaluttu aihe<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-6217337227501461968?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-70795914851682167792010-11-27T19:36:00.000+02:002010-11-27T19:36:27.869+02:00Luin tätä nyt toista kertaa ja ymmärrän vähän paremmin taustoja. Ensimmäisen kerran tätä lukiessani luulin naiivisti, että Suhosella oli joku pitkäkin suhde takanaan kun exä soitteli ja toisaalta luulin, että se elää kokonaan valkoisen ja harmaan rajan tuolla puolen käyden mustallakin joskus. Nyt tiedän, että se elää valkoisella alueella käyden vain harmaalla joskus.<br /><br />Nämä kyllä alkaa sikäli jo vähän kyllästyttää kun joka kirjassa on samat poliisit ja rosvot. Muutama uusi rosvo tietty tulee esiin joka kirjassa, kun niitä joutuu niin paljon vankilaan ja kuoleekin välillä. Jopa Nykäsen hahmo Kafkakin vierailee jossain sekundäärisissä hommissa lähes joka kirjassa. Toisaalta enää on "Prikaatin kosto" ja "Paha paha tyttö" jäljellä. Jälkimmäisessä lienee Raidkin...<br /><br />Jarkko Sipilä: Seinää vasten (2008) Gummerus<br />Arvio: ** Aina vaan samaa<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-7079591485168216779?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-22592151667663377352010-11-27T19:20:00.000+02:002010-11-27T19:20:53.035+02:00Sipilä paljasti heti alkuun tosi ärsyttävästi rivien välistä kuka sen murhan oli tehnyt, josta vankikarkuri oli saanut elinkautisen. Tilanteeseen olisi sopinut, paljatuksesta huolimatta, että vankikarkuri ei olisi ollutkaan syytön. Kaiken lisäksi loppuun oli rakennettu vielä Hollywood-henkinen räjähdys.<br /><br />Nyt kun olen lukenut näitä kirjoja julkaisujärjestyksessä niin tekniikan ja Suomen lainsäädännön kehityksen huomaa. Roistot on oppinut käyttämään prepaid-liittymiä ja tietää, että silti voi jäädä nalkkiin tolppatietojen takia. Dna:ta ei jätä rikospaikalle kuin hölmöt ja narkkarit. <br /><br />Karhuryhmä on Sipilälle melkonen fiksaatio. Yhtään kirjaa se ei pysty kirjoittamaan ilman niitä!<br /><br />Jarkko Sipilä: Kylmä jälki (2007) Gummerus<br />Atvio: ** Vähän ärsyttävä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-2259215166766337735?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-9812841119910064722010-11-27T19:07:00.000+02:002010-11-27T19:07:36.694+02:00Kerrankin asetelma oli vähän eri, tarina kertoi rikoksen jälkeisestä oikeudenkäynnistä ja sen kostamisesta. Yleensä Sipilä lopettaa tarinat niiden selviämiseen, mutta nyt se käytiin läpi ihan "Kovan lain" hengessä ja kerrottiin tapahtumat vielä senkin jälkeen.<br /><br />Kirjassa Sipilä käsitteli mielenkiintoista kahtiajakoa: roistot ja tavalliset ihmiset. Roisto saa kostaa roistolle, mutta saako roisto kostaa tavalliselle, lakia noudattavalla ihmiselle, joka vaan sattuu näkemään roiston pahanteossa. Jotenkin siihenkin kumpuaa ajatus roiston moraalista. Se on vaan vähän erilaista kuin meidän moraalimme. Lojaliteetti ja auttamisen halu on osalla roistoja paljon syvempää kuin meillä taviksilla, mutte se saattaa kummuta vääristä perusteista kuten pelosta tai riippuvuudesta.<br /><br />Jarkko Sipilä: Mitään salaamatta (2006) Gummerus<br />Arvio: *** Uskottava<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-981284111991006472?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-4989169440194179742010-11-23T16:31:00.001+02:002010-11-23T16:32:12.731+02:00En olisi ikinä löytänyt tätä, jollen olisi ollut kirjamessuilla Niemistä kuuntelemassa. Nieminen itsessään oli aika vaisu ja syrjäänvetäytyvän oloinen, mutta haastattelija oli tosi surkea, ei ollut ilmeisesti edes lukenut koko kirjaa. Oli surullista kuunnella kun vanha mies joutui kysymyksiin vastatessaan ensin oikomaan itse kysymystäkin.<br /><br />Kirja kertoo kahta tarinaa: nykyajassa elävästä työttömästä tietokoneoperaattorista (?) ja hänen vuosina 1915-36 eläneistä esivanhemmista. Asetelma on hyvin samanlainen kuin Landerin "Liekin lapsissa". Tapahtumat sijoittuvat aluelle, joka ei ole minulle pätkääkään tuttu. Murretta osaan huonosti ja maantiedekin oli aika hukassa. Ei se edes oikeastaan haitannut.<br /><br />Tarinoiden hauskuus oli siinä, että kokoajan odotin, että nämä vanhat tapahtumat selittäisivät uudet. Mutta ihan turhaan odotin...<br /><br />Molemmat tarinat olivat traagisia, ensimmäinen kertoi epäoikeudenmukaisuudesta ja toinen enemmänkin onnettomasta rakkaudesta. Kirjoittajan tyyli oli kuitenkin sellainen että luen näitä varmaan jatkossakin.<br /><br />Kaiho Nieminen: Hännikäisen tapaus (2010) WSOY<br />Arvio: **** Kiva tuttavuus<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-498916944019417974?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-23499222921704434362010-11-21T11:00:00.001+02:002010-11-21T11:01:03.740+02:00Valitsin tämän aivan umpimähkään kirjastosta ja kerrankin osuin vahingossa kultakimpaleeseen.<br /><br />Kirja kertoo hienon tarinan venäläisestä voimailijasta, joka päätyy Japaniin sumopainijaksi. Kirjassa tuodaan esille erikoisella tavalla neuvostoliittolaisen suhtautuminen Neuvostoliittoon: samaan aikaan arvosteleva, mutta hyväksyvä ja siihen tyytyvä.<br /><br />Kirjan kerronta on hienosyistä. Lainaan tähän pätkän: <i>Teidän ei pidä kuvitella, että palomiehet ovat luonnoltaan erityisen rohkeita eivätkä pelkää tulta. Ajatelkaa nyt, eikö olisi hullua olla pelkäämättä tulta? On luonnollista pyrkiä mahdollisimman kauas palavasta talosta, mutta roihuava rakennus oli minun työpaikkani. Yleensä töihin mennään ovesta mutta minä menin sisään ikkunasta tai parvekken kautta. Työ ei muistuttanut sirkusesitystä missä temppuilija juoksee palavaan mökkiin ja tulee toiselta puolelta vahingoittumattomana ulos. Minun oli etsittävä mökistä ensin sätkyttelevä, riitelevä ja minulle henkilökohtaisesti täysin yhdentekevä ihminen - joku jumalan hylkäämä mummo kanarianlintuineen tai lyijynraskas, hihattomaan aluspaitaan pukeutunut kaatokääninen ukko.</i><br /><br />Suomentaja oli aika pihalla. Esim. sana <i>menettelyky</i> ei ole suomenkielen sana. Google löytää niitä kaksi ja molemmat hyvin epämääräisistä yhteyksistä.<br /><br />Zinaida Lindén: Ennen maanjäristystä (I väntan på en jordbävning 2004) Gummerus, suom. Jaana Nikula<br />Arvio: **** Hieno<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-2349922292170443436?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-31990496141611334932010-11-14T18:51:00.001+02:002010-11-14T18:52:31.538+02:00Tässä kirjasa vatvotaan samoja murtoja ja tappoja kuin kahdessa edellisessäkin kirjassa. Tämä nivoo noiden kirjojen tapahtumat kyllä enemmän yhteen, mutta mitään muuta uutta ei ole tarjolla kuin Raidin perään laitettu torpedo. Hänkin on ennalta "tuttu", koska Raidin ensimmäisen tapon kohde oli nimenomaan tämän torpedon veli.<br /><br />Kirja pitää yllä Raidin ylle asettunutta voittamattomuuden myyttiä, joka ei repeile vaikka lähipiiri ei aina ajattele Raidin parasta.<br /><br />Raidin suhde Sundmaniin on kaksijakoinen. TV-Raidista jäi mieleen, että heillä olisi ollut ystävyyssuhdekin, mutta sarjassakin Sundman ohjasi roistot kerran Raidin perään. Silloin roiston nahkahousujen narina paljasti ja Raid selviytyi taas. Kirjoissa Sundman on vielä aavistuksen epäluotettavampi. Jostain hämmentävästä syystä Raid antaa kaiken anteeksi mikäli Sundmanilla on hyvä syy Raidille valehteluun. Syyksi kelpaa vaikka huonosti menneet bisnekset...<br /><br />Harri Nykänen: Raid ja tappajat (2006) WSOY<br />Arvio: *** Vatvotaan samaa<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-3199049614161133493?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-1604604263629280642010-11-14T18:37:00.002+02:002010-11-14T18:42:24.540+02:00Kirjassa palataan Raidin ihailemaan setään, Nygreniin ja syihin, miksi Raid poikkesi kaidalta tieltä jo hyvin nuorena ja alkoi tappajaksi. Raid haluaa suojella maalaispoikaa, joka alkaa ihannoida Raidin elämäntapaa ja asennetta.<br /><br />Janssonin ja Raidin suhde on hieno. Molemmat luottavat toisiinsa ja samalla he tietävät että molempien on tehtävä mitä on tehtävä: Raidin tappaa, lähinnä itsepuolustukseksi, ja Janssonin tutkia tehtyjä rikoksia. Harvemmin Jansson joutuu selvittämään Raidin tekemiä rikoksia, koska Raid tappaa vaan pahiksia ja osaa siivota jälkensä.<br /><br />Harri Nykänen: Raid ja poika (2003) WSOY<br />Arvio: **** Koskettava<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-160460426362928064?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-31456939489070833262010-11-14T18:28:00.000+02:002010-11-14T18:28:32.144+02:00Tämän kertomuksen juoni muistutti kaikessa monimutkaisuudessaan jo joitain Hercule Poirotin tapauksia. Asiaa mutkistaa vielä näkökulmamuutokset. Asioita seurataan Huuskon (poliisin) ja Raidin (roiston) kannalta. He ovat kuitenkin tietyllä tavalla samalla puolella. Molemmat yrittävät saada roistot maksamaan teoistaan, Huusko noudattaen lakeja ja Raid kulkien kaukana lain asettaman rajan tuolla puolen.<br /><br />Raidin moraali on pettämätön: roistoja, epäoikeudenmukaisia ja pahoja saa tappaa, olivatpa he sitten poliiseja tai huumekuninkaita ja heikompia pitää suojella. Raid ei jää kiinni, koska hän on väleissä poliisien kanssa ja toisaalta siksi, että hän tappaa vain sellaisia joiden syyllisyyden poliisikin ymmärtää.<br /><br />Huuskokin saa jatkaa poliisina, koska hän on kuitenkin pohjimmiltaan hyvä poliisi.<br /><br />Harri Nykänen: Raid ja legioonalainen (2002) WSOY<br />Arvio: *** Hankala<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-3145693948907083326?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-75591142980761892302010-11-14T18:25:00.000+02:002010-11-14T18:25:18.901+02:00Voitto Grön oli uhkapeluri ja melko juoni kaveri. Alkutilanne oli herkullinen, laiton peliluola ryöstetään. Omistaja ei voi ilmoittaa poliisille eikä vakuutusyhtiö korvaa mitään. Siitä sitten päästään talonmiehen pojan näkemän miehen suutarin kautta ryöstäjiin kiinni.<br /><br />Kirjassa esitellään komisario Leimu, joka lienee sama, joka kuolee TV-sarja Raidissa. TV-sarjassa hän jää hyvin etäiseksi, koska on siinä enimmäkseen kuollut. On kiva "tutustua" häneen näin elävänäkin.<br /><br />Harri Nykänen: Takapiru (1889) WSOY<br />Arvio: *** Hauska<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-7559114298076189230?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-27823487275389127482010-11-14T18:23:00.001+02:002010-11-14T18:26:02.826+02:00Joissain dekkareissa seurataan tilanteita poliisin näkökulmasta ja joissain rosvojen kannalta. Tässä kirjassa päähenkilö eli siinä välissä. Hän oli vasikka. Vasikan moraali oli metka. Hän teki pikkurikoksia, mutta kärytti isoja rosvoja isoista hommista. Luulen että päähenkilön moraali oli korkeammalla tasolla kuin monen poliisin.<br /><br />Lopputuloskin oli hämmentävä. Vasikka käski ratsaamaan omankin asuntonsa, jotta joutuisi vankilaan. Näin hän puhdistaisi maineensa muiden rosvojen silmissä.<br /><br />Hauska tapaus oli Lempisen Lare, joka kävi timpurin hommissa raksalla päivittäin, jotta verottaja ei ihmettelisi mistä raha tulee. Oikea bisnes oli pillereitten osto eläkeläisiltä tai muilta rahan tarpeessa olevilta ja niiden edelleen myynti, bulvaanien avulla tosin.<br /><br />Harri Nykänen: Juudaspeli (1987) WSOY<br />Arvio: **** Yllättävä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-2782348727538912748?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-37391734786306970752010-11-14T18:20:00.001+02:002010-11-14T18:21:29.531+02:00Tämän kun lukee niin voi ajatella hyvillä mielin, että ei haittaa vaikka poliisit ei olisikaan Mensan jäseniä. Meinaan ei ole ne rosvotkaan!<br /><br />Hyvä ryöstösuunnitelma, melkein aukoton. Kaikki menee vaan pieleen, kun yksi höpöttää naisystävälleen liikaa ja piilottaa saaliinsa kellariinsa ja toinen vaan haluaa pettää koko porukan. Ei se pieleen meno aina kiinnijäämistä tarkoita, mutta ongelmia poliisin kanssa kuitenkin.<br /><br />Kirjassa esitellään komisario Mäkelä, joka tulee myöhemmin tutuksi myös TV-Raidissa Supon ylitarkastaja Mäkelänä (oletan ainakin, että kyseessä on sama hahmo).<br /><br />Kirjassa käytetään sanaa "känny" tarkoittaen kättä. Se kertoo niin ajasta. Vaikka nykyään yleensä sanotaan "kännykkä" niin kyllä känny-sana kuitenkin viittaa nykyään enemmän puhelimeen kuin käteen. Toinen hauskuus oli puhelinkopista soittaminen. Nykyään poliisi kuuntelee epäiltyjen prepaid-puhelimiakin, mutta tässä kirjassa rosvot soitteli toisilleen puhelinkopeista eikä poliisi tiennyt edes mihin ne soitti vaikka seisoisivat vieressa.<br /><br />Harri Nykänen: Kuusi katkeraa miljoonaa (1986) WSOY<br />Arvio: *** Peruskamaa<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-3739173478630697075?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-50080003359794269372010-11-14T18:17:00.003+02:002011-06-05T12:23:31.540+03:00Hierojani kertoi, että Isokallio on kuin 2000-luvun Paasilinna. Siis se Paasilinna, joka oli hyvä (1970- ja 1980-luvuilla). No lupaus kyllä piti. Kirja käsitteli todellisuutta, mutta meni aina vähän reunalta yli!<br /><br />Tarinasta kyllä huomasi, että se oli vanha: uutiset luettiin lehdestä eikä internetistä sekä erikseen mainittiin, että otti puhelimen mukaan.<br /><br />Ajatus hajautetusta kunnallisesta uimahallista oli hauska. Miksiköhän se ei ole levinnyt laajemmin...<br /><br />Kalle Isokallio: Vapaa Velkua (1997) Gummerus<br />Arvio: *** Hulvaton<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-5008000335979426937?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-35123383428798314712010-11-14T18:15:00.003+02:002010-11-14T18:16:21.679+02:00Tiernan käytti yhdeksässä ensimmäisessä kirjassa Morgania minä-kertojana. Edellisessä Hunter oli kertoja ja tämä kirja alkoi niin että Morgan kertoi, mutta kirjan varsinainen kertoja oli Rose,<br />Morganin esi-äiti vuosisatojen takaa. Kirja selitti viimeinkin sen, mikä oli <i>Dark wave</i> ja miten se sai alkunsa.<br /><br />Kaiken kaikkiaan noinkin merkittävän asian alku oli pelkkä teinitytön ihastus. Asiana se varmaan sopii tämän kirjasarjan genreen, mutta oli todella epäuskottava. Siihen liittyy myös toinen epäuskottava piirre, joka on tullut esiin jokaisessa kirjassa. Nimittäin <i>Blood witch</i>it. Jos noituutta voi harjoittaa joko BW tai ei-BW niin mikä rooli siinä sitten on Morganin ja Rosen kaltaisilla "Mega-Blood witcheillä" (oma termi!)?<br /><br />Cate Tiernan: Origins (2002) Puffin Books<br />Arvio: * Epäuskottava<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-3512338342879831471?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-33694593605505601782010-10-31T10:21:00.002+02:002010-11-05T14:29:14.520+02:00Sipilän Takamäki on tavallisuudessaan ja inhimillisyydessään hyvin uskottava, mutta onko hän jopa vähän liian tavis? Kirjat voisivat edetä paremmin jos Takamäki olisi selvä päähenkilö. Nyt tarinaa vie eteenpäin hyvin vahvat persoonat niinkuin vaikka Suhonen. Toisaalta Suhonen sopisikin paremmin päähenkilöksi juuri vahvuutensa takia.<br /><br />Tässä kertomuksessa tulee taas esiin poliisien keskinäinen kilpailu, tällä kertaa se vaan koski keskusrikospoliisia eikä suojelupoliisia niin kuin yleensä.<br /><br />Minusta Pääkalloprikaati oli hyvä keksintö. Olen ymmärtänyt että siihen törmätään vielä tulevaisuudessakin!<br /><br />Jarkko Sipilä: Likainen kaupunki (2005) Gummerus<br />Arvio: *** Ihan jees<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-3369459360550560178?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-2827553431828083822010-10-31T10:11:00.000+02:002010-10-31T10:11:37.478+02:00Mä sitten vihaan kirjojen takatekstejä. Ensinnäkin ne on aivan niin pitkiä, jopa niin pitkiä että ne voisivat olla paljastavia. Surullista kuitenkin on, että ne eivät ole edes paljastavia. Ne on samalla viivalla kuin television kuuluttajien ennakkomainokset ohjelmista ja kirjamessujen haaastattelijoiden kysymykset. Niissä on pääpiirteet oikein, mutta melkein jokainen yksityiskohta väärin.<br /><br />Tämä oli taas esimerkki sellaisesta. Onneksi niissä pitkissäkään takateksteissä ei suuria paljastuksia ole, enemmänkin harhaanjohtamista!<br /><br />Kaikista maahanmuuttoon liittyvistä kirjoista joita olen viime aikoina lukenut, tämä oli pliisuin. Ehkä Lehtolainen tahallaan vältti ottamasta kantaa maahanmuuttoon, koska kyse oli dekkarista.<br /><br />Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet (2010) Tammi<br />Arvio: *** Pliisu<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-282755343182808382?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-26626163892670374392010-10-31T09:59:00.000+02:002010-10-31T09:59:05.916+02:00Otin kirjan ihan umpimähkään kirjaston Bestseller-hyllystä. Se vaikutti sen verran lyhyeltä että menisi vaaditussa viikossa. On hienoa lukea kirjaa josta ei tiedä mitään. Takatekstiä oli vaivaiset seitsemän lausetta ja senkin taisin unohtaa samantien.<br /><br />Kirjan alkuasetelma on mehukas: vuosia vankilassa ollut terroristi pääsee vankilasta ja tapaa vanhoja ystäviään, jotka ovat lähteneet elämässään eri suuntiin alun anarkia-vaiheen jälkeen. Lopputulos on kyllä vieläkin mehukkaampi.<br /><br />Kirja peilaa hienosto sitä Saksan menneisyyttä, joka omalta ikäpolveltani jäi littiin jonnekin holokaustin ja muurin murtumisen väliin. <br /><br />Ainoa hiukan outo asia oli taas yksi tekninen nippelitieto. Miten talon puiston alueella oli vain yksi paikka josta pystyi soittamaan kännykällä. Sellaista on kyllä Suomessakin jossain, mutta että Saksassa, jossa ei mitään aarniometsää ole.<br /><br />Bernhard Schlink: Viikonloppu (Das Wochenende 2008) WSOY, suom. Leena Vallisaari<br />Arvio: **** Ihana<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-2662616389267037439?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-77019152512457788382010-10-17T21:26:00.000+03:002010-10-17T21:26:10.506+03:00Tällä kertaa kertojana olikin Hunter ja Morgan oli ainoastaan sivuhenkilö. Viimeinkin päästiin asiaan, josta on puhuttu jo kirjakaupalla, nimittäin Hunterin isän löytämiseen.<br /><br />Hunterin isä oli kuin alkoholisti, joka piti saada vedettyä kuiville. No, Hunter argumentoi tarpeeksi kauan ja isä suostui lähtemään Hunterin mukaan. Ihan uutena asiana Morganin historiaan kävi ilmi, että Morganin esi-isä oli ensimmäisen <i>dark waven</i> alkuunpanija...<br /><br />Jännityksellä odottelen seuraavaa kirjaa!<br /><br />Cate Tiernan: Seeker (2002) Puffin Books<br />Arvio: *** Kerrankin tapahtui jotain<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-7701915251245778838?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-82530473845521355942010-10-17T21:17:00.000+03:002010-10-17T21:17:32.435+03:00Kirjassa on pikku tarinoita, jotka sopisivat hyvin minkä tahansa Grishamin kirjan sivujuonteeksi. Tarinat ovat päättömiä, lyhyitä ja kertovat lähes poikkeuksetta tutusta pikkukaupungista Clantonista tai sen lähiseuduista.<br /><br />Kirjat alleviivaavat Grishamin maalaamaa kuvaa syvästä etelästä. Merkittävää on, että lakimiehiä on kuin sieniä sateella. Moneen kertaan (aikaisemminkin) on todettu, että Clantonissa on lakimiehiä liikaa, mutta täytyy siellä jotain hommiakin olla, vaikka suurin osa ilmeisesti repii leipänsä avioeroista ja perunkirjoituksista.<br /><br />Jollain kummallisella tavalla tarinat ovat hyvin uskottavia. Ne sopivat täydellisesti aikaisempaan Grisham-maailmaan. Pitäsi varmasti käydä joskus siellä päin toteamassa, että mustat syövät muutakin kuin maissileipää ja vahapapuja.<br /><br />John Grisham: Etelän lait - Seitsemän kertomusta (Ford county 2009) WSOY, suom. Hanna Tarkka<br />Arvio: **** Varmaa Grishamia<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-8253047384552135594?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-72926492993935653522010-10-17T21:06:00.000+03:002010-10-17T21:06:15.538+03:00Toisellakin kerralla tämä kirja oli aika mitäänsanomaton. Kaikki se särmä ja kiinnostavuus, jota on rakenettu aikaisemmissa Takamäki-kirjoissa hukattiin jonnekin. Erityisesti Suhonen tuotti pettymyksen.<br /><br />Maahanmuuttaja-tappo, jonka juuret ovat syvällä Irakissa, on vähän pliisua. Se näyttää ihan siltä mitä onkin: Sipilä esittää olevansa ajanhermolla. Vuonna 2004 se ehkä toimi paremmin kuin nyt.<br /><br />Jossain kohtaa nostetaan esiin kiinnostava ajatus poliisin työstä. Pitäisikö poliisin lopettaa yksittäisten rikosten ratkominen ja keskittyä rikollisiin tyyppeihin. Erityisesti sen valossa, että Tallinnan laivalta tule joka päivä 100 ihmistä Helsinkiin, joilla on rikollinen tausta (HS 17.10.2010). Jos keskityttäisiin näiden ihmisten seurantaan tai suorastaan estettäisiin maahanpääsy, niin saattaisi olla muutama rikos vähemmän tutkittavana.<br /><br />Jarkko Sipilä: Todennäköisin syin (2004) Gummerus<br />Arvio: ** Ei vakuuta<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-7292649299393565352?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-66118702288850550752010-10-10T22:07:00.003+03:002010-11-27T19:25:34.009+02:00Tällaiset ketjuromaanit tulisi kieltää. Kukin kirjailija on halunnut tehdä omalla osuudellaan jotain mieleenpainuvaa ja kirja pursuaakin epäjohdonmukaisuuksia ja täysin itsestään selvien asioiden huomiotta jättämistä. <br /><br />Kaiken huipuksi kirjassa kohtaavat Jansson, Takamäki, Koskinen ja Kallio. Lisäksi Jarkko Sipilä esiintyy kahdessakin kohtaa (tosin ensimmäisellä kertaa Zipilänä) ja Matti Rönkäkin esittää itseään. Viktor Kärppää olisi ollutkin hankala sotkea juoneen. Oli se jo sen verran sekava!<br /><br />Kannattaa jättää lukematta!<br /><br />Risto Raitio (toim.), Anja Angel, Tapani Bagge, Paul-Erik Haataja, Seppo Jokinen, Marcus Karppi, Pentti Kirstilä, Wexi Korhonen, Leena Lehtolainen, Harri Nykänen, Outi Pakkanen, Jouko Raivio, Matti Rönkä, Jarkko Sipilä, Taavi Soininvaara, Sirpa Tabet: Kultainen peura (2004) Loisto<br />Arvio: * Luokaton<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-6611870228885055075?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-24258184958395254512010-10-10T21:55:00.000+03:002010-10-10T21:55:59.300+03:00Kirja oli todella ärsyttävä, koska ilmi tulleita uusia asioita ei selvitetty edellisten kirjojen tapaan vaan oikeastaan kaikki jäi ilmaan roikkumaan. Tällaistahan on nähty ennenkin muiden kirjasarjojen kohdalla, mutta Sweepissä tämä oli uusi piirre. Ehkä tässä pohjustetaan kuutta seuraavaa kirjaa, joista on tarkoitus tehdä suurempikin spektaakkeli-kokonaisuus. Saa nähdä.<br /><br />Jossain aikaisemmassa kirjassa esitelty Alisa Soto luultavasti paljastuu kaiken pahan aluksi ja juureksi, mutta jostain syystä asia jätettiin ilmaan leijumaan.<br /><br />Ilmassa leijumisesta puheen ollen: Morgankin aloitti levitoinnin tässä kirjassa. Mulle ei vaan oikeen selvinnyt mitä sillä tavoiteltiin...<br /><br />Cate Tiernan: Strife (2002) Penguin Books<br />Arvio: ** Jäi kesken<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-2425818495839525451?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-24802595421212515582010-10-10T21:45:00.000+03:002010-10-10T21:45:13.622+03:00Taas kävi Takamäelle tyypillisesti. Rosvo ei ollutkaan rosvo vaan poliisi ja toinen rosvokin oli enemmän uhri kuin rosvo.<br /><br />En tiedä kuinka lähellä todellisuutta pyöritään, mutten jaksa lakata hämmästelemästä kahta asiaa: miten poliisin eri osaset salailevat asioita toisiltaan (erityisesti Supo) ja miten huonostipalkatut poliisit tekevät pitkää päivää ja todella laittavat itseään likoon koko ajan. Suomessa sentään poliisilla on kai jotakuinkin keskimääräinen palkkataso, mutta maissa jossa poliisien palkkaus on surkea, on lahjonta ja korruptio varmasti tosi houkuttelevaa.<br /><br />Jarkko Sipilä: Karu keikka (2003) Gummerus<br />Arvio: *** Hyvä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-2480259542121251558?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-55663287975500458582010-10-03T12:08:00.000+03:002010-10-03T12:08:31.984+03:00Ehkä nämä paranee kun lukee näitä vähän vähemmän kerrallaan.<br /><br />Tällä kertaa tehtiin harrypottermaisesti muodonmuutoksia ja Morgan joutui lopullisen valinnan eteen. Onko hän hyvä vai paha Woodbane? No lopputulos oli aika selvä ja odotettavissa oleva. Muodonmuutos sudeksi oli hyvin houkutusmainen. <br /><br />Koska olen lukenut näitä englanniksi enkä tunne sen enempää wiccalaisuutta niin jotkut sanat ovat jääneet päähäni kääntämättä, koska en osaa kääntää niitä. Torstaina katsoin kuitenkin "Yorkshiren etsivien" jakson, jossa käytiin läpi tätä samaa aihetta ja sanastokin vähän selveni minulle!<br /><br />Cate Tiernan: Changeling (2001) Puffin books<br />Arvio: *** Vähän parempi kuin edelliset<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-5566328797550045858?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-58414134711193327362010-10-03T12:00:00.001+03:002010-10-31T10:26:05.433+02:00Takamäen ohella Sipilän kirjoissa esiintyy toinen poliisi, Nykänen. Häntäkin vaivaa sama dilemma kuin Takamäkeä, jonka nimi tuli siis tutuksi jo Nykäsen Raideissa. Nykänenhän on nimenä käytetty jo Joensuun Harjunpäissä. Miksei eri kirjailijoilla voisi olla hahmoja joilla olisi eri nimiä?<br /><br />Sipilä selitti hauskasti lyhyitä asioita tosi pitkästi. Joku muu kirjailija olisi kirjoittanut vain, että "poliisi tunkeutui asuntoon ja löysi 10 g amfetamiinia". Sipilä käsittelee asian täysin toisin. Ensin hän kertoo miten poliisit ovat ryhmittyneet rappuun, miten kukin on aseistautunut ja mitä aiotaan tehdä. Siitä jatketaan tapahtumien etenemisellä hyvin yksityiskohtaisesti.<br /><br />Ainoa mikä minua huolestuttaa on, että paljonko Sipilä on ottanut vapauksia kirjailijana. Eli siis kuinka todenmukaisena hän poliisin työn kuvailee. Sillä jos se mitä hän kirjoittaa ja minä omaksun ei olekaan totta niin minulle jää ihan vääriä käsityksiä poliisin työstä.<br /><br />Jarkko Sipilä: Tappokäsky (2002) Loisto<br />Arvio: **** Lisää tätä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-5841413471119332736?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9045521222896513736.post-63641210014746560222010-10-03T11:42:00.001+03:002010-10-31T10:26:23.768+02:00Sipilä selittää asiat ihanan yksityiskohtaisesti. Vielä kun asiat ovat melkein kymmenen vuotta vanhoja niin selityksistä tulee suorastaan lutusia. Varsinkin ihmiselle, joka on katsonut C.S.I:tä alusta asti. Mutta silti selitykset on tosi hyviä.<br /><br />Muutenkin tarina oli hyvä: rutiiniratsiassa löytyy ruumis ja sitten pitääkin löytää enää tappaja. Joskus muinoin Agatha Christien ja Sir Arthur Conan Doylen aikoina rikolliset pääsääntöisesti joutuivat kiinni. Joskus he pääsivät pälkähästä, mutta vain koska salapoliisi oli sitä mieltä. Nykyään monissa ulkomaisissa ja erityisesti suomalaisissa dekkareissa roisto pääsee kuin koira veräjästä. Siihen ei ole syynä päähenkilö-salapoliisi vaan järjestelmä ja roiston suhteet ylemmille tahoille. No tässäkin roistot pääsevät karkuun, mutta paha saa aina palkkansa!<br /><br />Jarkko Sipilä: Kosketuslaukaus (2001) Loisto<br />Arvio: ***** Tosi hyvä!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9045521222896513736-6364121001474656022?l=booksofnewmoon.blogspot.com' alt='' /></div>appplehttp://www.blogger.com/profile/14934576377253993046noreply@blogger.com0