14.10.2015

Karin Slaughter: Yli rajan

Slaughterin voisi laittaa samaan lainausestoon itselleni Lehtolaisen kanssa. Amerikkalaisen poliisin aseenkäyttö ja muu toiminta on todella vierasta pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan jäsenelle.

Loppuratkaisu erityisesti jäi ikuisesti mieleen asenteidemme erilaisuudesta. Jos äiti kohtaa aikuisen lapsensa, jonka on joutunut hylkäämään vauvana, niin mitä sitten tehdään. Lapsi on siis tehnyt kaikenlaisia rikoksia. Pohjoismaisessa ratkaisussa lapsi menee vankilaan ja kärsii tuomionsa ja rakentaa suhteen uudelleen äitiinsä ja siskoonsa ja eletään yhdessä elämä loppuun saakka. Amerikkalaisessa ratkaisussa äiti ampuu lapsensa ja lopuksi todetaan, etteihän tässä kuinkaan käynyt.

Karin Slaughter: Yli rajan (Fallen 2011) Tammi, suom. Annukka Kolehmainen
Arvio: * Ihan kamala

Alice Munro: Liian paljon onnea

Tämä tarttui käteen kirjaston juuri palautettujen hyllystä kolmen dekkarin kanssa. Hyvä että tarttui. Pitäisi lukea kaunokirjallisuutta enemmän, mutta usein tuntuu, että haluaa laittaa aivot narikkaan lukiessa. Tämä lienee kaunokirjallisuutta (kirjailijalle on myönnetty Nobelin kirjallisuuspalkinto) ja silti teksti oli rentouttavaa ja samalla koskettavaa. Taidan lukea lisää Munroa.

Tarinat olivat viiltäviä. Omituisia sattumia, mutta sellaisiahan elämässä sattuu...

Alice Munro: Liian paljon onnea (Too much happiness 2009) Tammi, suom. Kristiina Rikman
Arvio: **** Tosi hienoja tarinoita

John Grisham: Calicon Joe

Grishamin kirjoihin voi aina luottaa, niiden laatu pysyy samana vaikka juonet kertovat erilaisista asioista. Nyt oli kuitenkin astuttu ulos koko lakimiesaiheesta, mutta Grisham hoiti silti homman hienosti. En vaan osaa baseballin sääntöjä tarpeeksi hyvin, mutta luulen ymmärtäneeni kirjan juonen.

Loppuratkaisu oli hieno, jopa herkkä. Sellaista en ole koskaan odottanut Grishamilta, mutta ehkä se ei lakimiesaiheisiin olisi sopinutkaan...

John Grisham: Calicon Joe (Calico Joe 2012) WSOY, suom. Hilkka Pekkanen
Arvio: *** Virkistävän erilainen Grisham

Donna Leom: Kultamuna

Leonin kirjat muistuttaa paljon toisiaan, mutta tämä pääjuoni oli todella erilainen. Kultamunan olemus oli niin surullinen, että tekee pahaa, että joku voisi kohdella omaa lastaan siten.

Brunetti pohtii paljon asioita tutkinnan lomassa. Ehkä perinteinen "kovan linjan poliisi", joita amerikkalaiset meille esittävät, todella tarvitsee tällaisia inhimillisä poliiseja vastapainoksi.

Donna Leom: Kultamuna (The golden egg 2013) Otava, suom. Kajamari Sivill
Arvio: *** Järkyttävä juoni

Alexander McCall Smith: Limpopon yksityisetsiväkoulu, Mma Ramotswe tutkii

Tämä oli nyt se puuttuva kirja jonka mainitsin kirjoituksessani 30.8.2015. Kirjasarjan juonen kannalta tämä oli erittäin tärkeä kirja ja on sääli että juuri tämä jäi väliin, koska kirjan suurin yllätys paljastui liian aikaisin.

Tammi voisi kohta julkaista erikseen kirjan otsikolla Botswanan viisaudet, niin paljon hyviä ja positiivisia ajatuksia mma Ramotswen suuhun on kirjoitettu. Mma Ramotswen pitäisikin olla kaikkien downsiftaajien esikuva.

Alexander McCall Smith: Limpopon yksityisetsiväkoulu, Mma Ramotswe tutkii (The Limpopo academy of private detection 2012) Tammi, suom. Outi Järvinen
Arvio: *** Ihan iloinen

Leena Lehtolainen: Surunpotku

Kirjan juoni oli taas sitä normaalia Lehtolaista: epäuskottava juoni ja huonot henkilöhahmot sekä kaiken kruununa totuttuun tapaan maailman huonoimmat hahmon nimet. Kenen sukunimi on Pulma?

Pitäisi varmaan kysyä kirjastosta jotain lainausestoa Lehtolaiseen itselleni. Jossain takaraivossani on käsitys että alkupään tuotanto on hyvää, lähinna kai Kun luulit unohtaneesi ja Jonakin onnellisena päivänä. Sen takia aina luen uusimman Lehtolaisen ajatuksella, jos vaikka se olisi muuttunut paremmaksi...

Leena Lehtolainen: Surunpotku (2015) Tammi
Arvio: * Ihan paska