Arnaldur Indriðason: Sameissa vesissä

Erlendur poistui kuvasta viime kirjan lopuksi eikä tule takaisin ainakaan tämän kirjan aikana. Päähenkilönä jatkaa ihan luontevasti Elínborg. Sigurður Oli on hahmona ällöttävä, siitä tulee mieleen se omahyväinen ******inen, joka näytteli Martin Beckin "apulaista" tv-sarjassa. Näyttelijän nimi taitaa olla Mikael Persbrandt. Tämä vuodatus siis siksi, että on hieno valinta Arnaldurilta valita Elínborg jatkamaan Erlendurin jalanjäljillä eikä sellasta omahyväistä *******sta kuin Sigurður Oli on.

Varsinainen juoni on aika tavallinen, mutta kerrankin Arnaldur tuo esille Islannin maantieteen sille kuuluvalla tavalla: harvaanasuttu maa, jonka pienet kaukaiset kylät ovat todella pieniä ja kaukaisia...

Arnaldur Indriðason: Sameissa vesissä (Myrká 2008) Blue moon, suom. Seija Holopainen
Arvio: *** Pliisu

Arnaldur Indriðason: Hyytävä kylmyys

Pitkästä aikaa oikein vanhanaikainen salapoliisijuoni: selvä itsemurha, jota ei sen enempää pitäisi edes kaivella mutta jossa Erlenduria häiritsee jokin. Siinä sitten lopulta löytyy kuolintapa ja ihan loppujen lopuksi murha, jonka tekijä on tietenkin se jota aina ensiksi tulisi epäillä!

Kirjaan tuo myös oman lisänsä Erlendurin poika, joka ilmaantuu ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kuvioihin. Erlendurinkin on pakko alkaa antaa periksi omille kummituksilleen...

Arnaldur Indriðason: Hyytävä kylmyys (Harðskafi 2007) Blue moon, suom. Seija Holopainen
Arvio: **** Todella hieno juonenrakentelu

Arnaldur Indriðason: Mies järvessä

Kirja kuvailee mielenkiintoisella tavalla Islannin asemaa kylmässä sodassa. En ollut koskaan edes ajatellut, että Islannilla olisi ollut jonkinlainen merkitys tilanteessa. No ehkä Islannilla ei varsinaisesti ollut merkitystä muille, mutta muilla oli merkitystä Islannille.

Vaikka Islanti on kaukana Suomesta niin on se aika samanlaisia käänteitä kokenut kuin vaikka Suomi. Sosialismia kannattavat opiskelijat saivat stipendin Leipzigiin ja tulivat takaisin pettyneinä tai vakoojina, vähän kärjistäen sanottuna. Sikäli Islannin tilanne oli vielä mielenkiintoisempi, että Yhdysvaltojen tukikohta houkutteli väkisinkin neuvostovakoojia liepeilleen.

Käsitelty murha liittyi kuitenkin enemmän rakkauteen ja politiikka oli vaan sivujuonne.

Arnaldur Indriðason: Mies järvessä (Kleifarvatn 2004) Blue moon, suom. Seija Holopainen
Arvio: *** Mielenkiintoinen

Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt: Mies joka ei ollut murhaaja

Kirjan juoni oli hyvä ja kivasti rakenneltu, lukijalle tiputeltiin vihjeitä niin että juuri ja juuri saattoi päätellä murhaajan vain hetkeä ennen poliisia.

Tämän hienon lukukokemuksen oli kuitenkin pilannut kaksi henkilöä: Jaana Nikula ja tuntematon häirikkö. Nikula on aloittanut lukukokemuksen torpedoimisen kirjoitusvirheillään. Ihan sellaista peruskauraa, josta osa lienee automaattisen oikoluvun seurausta. Sanat sinänsä ovat siis ihan oikeita suomen kielen sanoja ja asiayhteydestä on helppo nähdä se oikea sana vain yhtä kirjainta muuttamalla. On myös katu "Gustavsbrogatan", joka on seuraavalla sivulla "Gustavsborgsgatan" ja vähän myöhemmin "Gustavsbergsgatan". Oli pakko tarkistaa: Västeråsissa on vain "Gustavsborgsgatan". Tuo tuntematon härikkö taas oli alleviivannut nämä kaikki virheet. Osa olisi varmasti mennyt pikalukuni ohi, mutta kun ne oli alleviivattu niin silloin pieninkin Nikulan moka tuli huomatuksi.

Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt: Mies joka ei ollut murhaaja (Det fördolda 2010) Bazar, suom. Jaana Nikula
Arvio: ** Karmea suomennos